12+4

Eilen löytyi akka taas eteisen lattialta sikiöasennosta kun kohtu päätti pistää pystyyn kunnon supistelukarnevaalin. Sairaalaan päästessä se oli jo rauhoittunut, joten tutkimuksen jälkeen (tilanne säilynyt muuttumattomana) eikun nokka kotia kohti. Ja eiköhän sama rumba alkanut n.10km ennen kotia. Onpa vaan hienoa roikkua kauhukahvassa kun oikein supistaa.

Toisaalta supistukset ovat hyvä juttu, koska lopputulos tästäkin oli iso hyytymä. Toisaalta ne pelottavat (ja sattuvat s**ta**sti) koska mukana saattaa tulla myös Hän.

Lääkäristä vielä senverran, että kohtu on hematooman ärsyttämänä kasvanut isommaksi kuin näillä viikoilla kuuluisi. En siis ole kuvitellut väittäessäni Makkoselle etten saa yhtäkään paria housuja kiinni. Lääkäri sanoi myös, että viikolla 16 on jo parempi tilanne kun vauva on isompi ja elimistö keskittyy Häneen enemmän kuin vuotamiseen. Tai jotain sinnepäin. Eli jos halutaan ajatella välipysäkkejä (ja minähän todellakin haluan!) niin nyt on viikko 8 ja viikolla 12 kaikki saattaa olla paremmin. Jos sinne asti päästään.

Kiitos vielä kaikille Teille jotka blogia luette ja jaksatte kommentoida! Tiedän, ettei tämä varmasti ole nyt se rattoisin ja kevyin lukunautinto. t.Rva.M 

Verta ja itsesääliä

Tiistaina illalla alkoivat krampit. Ensin hiukan miedompana, mutta kuitenkin siten että joka kerta noustessani ylös kramppi pakotti minut kumaraan. Sain kuitenkin jotenkin nukahdettua. Aamulla krampit lähtivät ihan käsistä. Koko alakerta kramppasi, tuntui kuin väliliha olisi ruuvinvääntimessä. Krampit kestivät kau-an, eikä kävely onnistunut.

Koska verta ei tullut, ja kramppi oli peräsuoli/emätin akselilla eikä niinkään alavatsassa sain käskyn mennä terveyskeskukseen. En muuten mennyt.
Vatsani oli aivan kivikova ja ehdin jo epäillä umpisuolta kunnes noin kello kahdeksalta tulvaportti viimein aukesi ja verta alkoi tulemaan. Paljon.

En päässyt omin voimin autosta ylös joten Makkonen haki apua ja minut kärrättiin pyörätuolissa polille. Krampit olivat jotain käsittämätöntä ja olen sentään kaksi sikiötä "synnyttänyt" vessanpönttöön. Kipu oli viedä tajun eikä esim. pissaamisesta voinut edes haaveilla. Tässä vaiheessa kipu oli levinnyt myös molempiin munasarjoihin.

Pääsin aika nopeasti lääkärin tutkittavaksi. Ulrassa näkyi elävä alkio (11+5), mutta myös massiivista vuotoa sekä n.7cm halkaisijaltaan oleva hematooma. Mikään ei kuitenkaan selittänyt krappaavaa alakertaani. Minut kärrättiin takaisin tarkkailuun ja sain kipulääkitystä. Pikkuhiljaa seuraavien tuntien aikana (ja saatuani vielä toisen hevossatsin kipulääkettä) krampit alkoivat helpottaa.

"Onko sinulla kuumetta?" Kysyi hoitaja ja vastasin kieltävästi. Mittari korvaan ja sim-sa-la-bim 38,2C. Ei ehkä tunnu paljolta, mutta miettikää mikä määrä panadolia yms. tuossa vaiheessa oli jo alla?
Siinä ei kauan ihmetelty kun olin jo ostastolla ja antibioottitippa lauloi.
Aamulla minut tutki uudelleen kolmen erikoislääkärin armeija. Tuomio oli tyly. Istukka vuotaa alapäästä ja hematooma on kohdun kaulan edessä. Lääkärin sanoin "Joko tämä menee kesken tänään, tai huomenna tai vasta esim. kolmen kuukauden päästä...".

Oikeastaan ainoa valo vitun pitkässä tunnelissa on se pikkuinen mahdollisuus jossa kohtu kestää tulehtumatta sellaisille viikoille, että vauva on elinkelpoinen.

Nyt olen kotona, ja kivut kramppien jälkeen ovat aika hurjat. Kuin minut olisi hakattu sisältäpäin. Olen aivan loppu.
Tätä en ymmärrä! Jos tilanne on toivoton, miksei minulle suositella raskauden keskeytystä? Nyt käytännössä makaan paikallani lamaantuneena ja odotan koska maailmani murtuu? Teen hidasta kuolemaa.

Olen nähnyt ihan tarpeeksi verta eliniäksi, ja kokenut varmasti enemmän kipua viimeisen kolmen viikon sisään kuin moni kokee koskaan. Koska tämä loppuu? Joko saan luovuttaa?

10+5

Eilen uskaltauduin lopultakin soittamaan neuvolaan, jossa kovasti ihmeteltiin miksen ollut ottanut jo aikaisemmin yhteyttä. Vastaukseni "koska tämä on mennyt jo neljästi kesken" tukahdutti utelun, mutta ajan sain heti tälle aamulle seitsemäksi.

Minä neuvolassa. Ihan absurdia.
Sain ajat viikolle 22 saakka. Enemmän kuin absurdia.
Meidän vauvan sydänäänet löytyivät ptkän hakemisen jälkeen dobblerilla. Tapahtuuko tämä jollekin muulle?

Itse en kokenut, että ainakaan ensikäynti olisi mitenkään suuntautunut "tavallisille pareille". Hoitaja osasi hyvin ottaa tilanteemme huomioon ja sivuutti osan asioista pelkällä "no tämä on teille tuttua" toteamuksella.

Nyt hammaslääkärin (hui! jaiks! iik!) kautta mökille viettämään pitkää viikonloppua. Sama kai se on missä makoilen, ja siellä ainakin sielu lepää. Hyvää viikonloppua kaikille!

Tum-Tu-Tum-Tu-Tum

Sanoi 10+4 viikkoisen pikkuveijarin sydän äsken NP-ultrassa. 169 kertaa minuutissa itseasiassa. Voin kertoa, että itku tuli ja tuhisin menemään koko tarkastuksen ajan. Pikkuruinen virtsarakon alku, pikkiriikkinen mahalaukku ja selkeät nenäluut. Itse niskapoimu oli lääkärin sanojen mukaan olemattoman pieni, eli 0.4mm. Veriseulaan emme lähde.

Istukka oli siirtynyt takaseinämälle ja oli hienosti koko matkalta kiinni. Hematooma oli pienentynyt myös ja oli nyt 2cm x 2.2cm. Mikäli vuoto rauhoittuu, tämä saattaa jopa onnistua!

Niin ja kaiffari vastasi kooltaan (41.1mm) viikkoja 11+0, mikä sekin oli lääkärin mukaan hyvä merkki.

Nyt pitäisi jaksaa taas kaksi viikkoa odotella seuraavaa riskiraskaus kontrollia. Ongelmaa tuskin on, mikäli vuotoja ei tule, mutta jos tulee niin apua. Ne saavat meikäläisen aina ihan hysteerikseksi.

Tyhmä! Tyhmä! Tyhmä!

Makkonen on myös kipeä ja kärsii korkeasta (yöllä yli 39) kuumeilusta sekä nielurisatulehduksesta johon Hän syö antibiootteja. Kaksi sairastavaa, puolikuntoista temperamenttia samassa talossa tekee meistä melko räjähdysherkkiä ja kiukuttelu on jokapäiväistä.

Tänään aamulla kuitenkin riita maailman typerimmästä asiasta (kortisonin turvottaman kroppani peittämiseen kelpaavien kesähousujen kaivaminen lappeelta) lähti täysin lapasesta ja viskoin vaatteita pitkin seiniä. Ja onnistuin repäisemään taas jonkin paikan auki koska alkanut vuoto oli aikamoista.

(Herkät jättäkää lukeminen tähän!)
Verta valui siis taas lorisemalla ja tilanteen kruunasi vaalea klöntti joka hulahti pönttöön.
 "Meidän vauva on tuolla pöntössä!" kiljuin (koska kukaan ei voi väittää etten hallitsisi draamaa) ja itkin hysteerisesti samalla kun vaadin Makkosta noutamaan kioskilta lapsenmurhaajavaimolleen tupakkia. Makkonen kieltäytyi ja pakotti hysteerikon vaaka-asentoon.

Nyt taas maataan, ja vuodetaan valtoimenaan. Ja kirotaan sisäisesti omaa uskomatonta typeryyttä. Lopetan sanomalla tyhjentävästi voi perkele. Koska siltä nyt piruvie tuntuu.

Tietoisku

Mikäli tarvetta tiedonhakuun joskus nousee esiin olen makoillessani huomannut, että suomenkieliset haut "alas kiinnittyneen istukan" tai "eteisistukan" -kohdalla päätyvät oikeastaan pelkästään erilaisiin ketjuihin joissa vertaillaan keskenmenoviikkoja.

Sensijaan jos laittaa hakuun "low lying placenta" tai "placenta praveia" löytää useitakin englanninkielisiä sivustoja ja artikkeleita joissa tilanne selitetään ihan ihmisten kielellä ja ilman kapuloita.

Voinnista senverran, että vuoto on rauhoittunut vaikkakin kohtu edelleen varsinkin öisin nippailee kipeästikin. Nyt pelottaa eniten jaksaako pahoinpidelty istukka ylläpitää raskautta ja vieläkö siellä ensi keskiviikkona on pulssi.

9+3

Taas on käyty tarkastuksessa. Lääkäri yritti aluksi katsoa sykettä mahan päältä, mutta pikkukaveri ei vielä näkynyt joten tehtiin pikainen alaultra. Pikainen siksi, ettei ultraus ärsyttäisi paikkoja enää enempää.

Kyydissä ollaan edelleen, ja kädetkin heilahtelivat. Mitään mittoja ei tälläkertaa otettu, vaan kurkistettiin sykkeen varmistamiseksi. Verta näkyi edelleen suuria määriä, eikä allekirjoittanutta ainakaan lohduttanut lause "tällaisissa tapauksissa myös keskiraskauden keskenmenon riski kasvaa huomattavasti." Ihanaa, saan siis pelätä herkeämättä vielä 7kk (toivottavasti).

Ensi keskiviikkona meillä on aika uudelle erikoislääkärille ja samalla tehdään NP ultra. Sairausloma jatkuu ainakin seuraavat kaksi viikkoa, mutta mikäli uutta vuotoa ei tule saan viikonloppuna jo varovasti liikkua. Liikkua on tässä tapauksessa hyvin väljä käsite joka tarkoittaa lähinnä istuvaa asentoa.

8+6

Terveisiä sairaalasta.
Kävin eilen vähän makoilemassa välillä sielä, kun klinikalle en päässyt ja kivut olivat sitäluokaa, että oletin istukan roikkuvan jo puoliksi ulkona.
Lääkäri epäili tulehdusta, ja uhkaili raskaudenkeskeytyksellä. Vaarassa on kuulemma sekä kohtu, että henki jos pääsee tulehtumaan. Ihmettelin vain mielessäni miksi ihmiselle voidaan antaa uusi sydän, mutta 5cmx5cm hematooman ihmaiseminen alapäästä on täysin mahdoton tehtävä. Eikä ilmeisesti antibiooteistakaan ole kuultu? Henki pois vaan.

No, onneksi arvot olivat ok eikä massiivisten kipujen syy koskaan selvinnyt.
Kaveri liikahteli ultrassa jo hiukkasen, mutta edelleen koska alkio on pienempi kuin hematooma on riskinä että ulostautuvat saman aikaan.

Nyt alkaa sitten rv9, ja jostain luin (Internetin pitäsi olla kielletty raskauden aikana sanoo Makkonen), että se on kaikkein vaarallisin viikko koska niin moni sisäelimistä kehittyy viikolla 9. Mitään "virallista" artikkelia en aiheesta tosin löytänyt. Onko tässä perää?

Jatkamme makaamista ja pelkäämistä. Siitä huolimatta oikein hyvää viikonloppua kaikille!

Nobody said it was easy..

Jopa lääkäriltä alkaa loppumaan usko.
Salamatkustaja on edelleen kyydissä, mutta istukka on ihan suoraan kohdunsuun edessä ja aiheuttaa jatkuvaa vuotoa. Lisäksi on 5cm x 5cm verenpurkauma, joka aiheuttaa isoimman vaaran. Mikäli purkauma kasvaa enää yhtään, se lisää painetta kohtuun ja  tuo salamatkustajan tullessaan ulos.

Lääkäri teki nyt päätöksen lopettaa Klexane hoidon ensi keskiviikkoon saakka. Tämä taas tuo uuden riskin alkiolle hyytymien (tulppien) muodossa.

Lääkäriä lainaten. Jos tämä raskaus jatkuu, pitää minun henkisesti valmistautua viettämään pitkiä aikoja sairaalassa odotuksen edetessä.

Nyt ei auta kuin maata paikallaan ja toivoa parasta. Kaikki liikkuminen on kielletty jotta vuoto saataisiin kuriin.

Ps. Sain lääkettä kipuun. En edelleenkään tunne olevani enää raskaana, johtuneeko veren määrästä ja kivuista, en tiedä.

Lepoilua

On tää aika tuskaista. Mielessä pyörii kokoajan ahdistavia ajatuksia siitä mitä tapahtuu jos veri pääseekin kohtuun. Lisäksi sain jostain aikaiseksi järkyttävän flunssan eikä ilma kulje kumpaakaan suuntaan. Pysy tässä nyt paikallaan kun tekisi mieli tehdä ihan mitä tahansa että saisi ajatukset hetkeksi muualle.

Abortus imminens. Uhkaava keskenmeno.
Näin lukee sairaslomatodistuksessa. Tuleeko mieleen ainoatakaan tapausta jossa km olisi jäänyt asteelle uhkaava? Ei minullekaan.

Helmen sanoin: Kyllä taas riittää draamaa.

Hyvästi, osa II

Ihan näin alkuun haluan sanoa, että ihan älyttömän ISO KIITOS Teille jokaiselle lämpimistä ajatuksista, viesteistä ja tekstareista. Ne merkitsevät ihan tajuttoman paljon!

Nyt voin sanoa, että olen hämilläni ja isosti myös häpeissäni.
Käytiin ultrassa aamulla ja uskomatonta kyllä, kaveri oli vielä kyydissä.

Istukka on alhaalla, ja on ilmeisesti rikkonut jonkun pienen valtimosuonen josta johtui tuo ämpärillinen verta työpaikan pöntössä. Klexanen vuoksi hyytyminen on hidasta josta johtuen vuoto jatkui yölläkin. Veri ei kuitenkaan ole päässyt alkion lähelle/ruskuaispussiin, mikä oli uskomaton uutinen.
Kohdunkaulassa näkyi ultrassa suuri hyytymä, joka oletettavasti myös jossain vaiheessa poistuu eli lisää suolenpätkiä odotettavissa. Nyt ollaan lepopakossa, eli liikkuminen sallittu välillä sänky/sohva - > vessa. Koko ensiviikko saikkua.

Vielä en uskalla hengittää, mutta itkemisen sentään jo lopetin.

t.Pandakarhun näköinen Rva.M & Sitkeä sissi 7+6

Ps. Makkonen ilmoitti, että sekä rouva että mahdollinen lapsi muuttavat pikimiten hamsteripalloon jotta hänen ei tarvitse enää kokea eilisen laisia sydänpysähdyksiä. Lue: Hysteerinen puhelu työpaikalta josta erotti lähinnä hysteeristä itkua ja räkäistä kähinää.

Hyvästi

Kesken meni. 7+5.
Työpaikan vessassa tietenkin, alkaa muoduostua klassikoksi.

Ei ole muuta sanottavaa nyt. Jatkan huutoitkemistä.

Pieni sykkivä piste

Kävin tänään lääkärissä. En kestänyt pidempään, myönnän.
Kun rintojen arkuus heikkeni ja alavatsan kipuilu koveni päätin, että nyt on mentävä.

Ultrassa näkyi pieni sykkivä piste. Sydän.

Olen nähnyt sellaisen jo kahdesti aikaisemminkin. Ensimmäisellä kerralla sikiö kuoli kohtuun viikolla 9 tai 10. Keskenmeno ilman veripisaraakaan.

Toisella kerralla syke oli heikko ja lääkäri komensi ostamaan foolihappoa (asuimme ulkomailla). Päästyäni takaisin töihin lääkäristä kohtu tyhjeni työpaikan vessaan.

Olen siis kokenut keskenmenot siten, että pelkään sekä verta, että se puutetta.
Tänään pukiessani housujani takaisin jalkaani hymyilin. Sulkiessani lääkärin oven takanani olin jälleen paniikissa.

t. Rva.M & Hän, 6+2

Hissukseen

Terveisiä aurinkoisesta Pietarista! Matka muutti hiukan muotoaan näiden yllätysuutisten myötä, kun shampanja jäi pulloonsa ja mäti kalaan, mutta ihana ja rentouttava reissu kaiken kaikkiaan.

Mahdollisesta masuasukista ei ole uutisia. Menopäivänä kärsin kamalasta päänsärystä joka kaatoi sänkyyn jo ennen yhdeksää. En usko, että se on ainakaan hyvä merkki mutta elättelen toivoa, että se olisi johtunut sama päivänä alkaneesta Estradot-, ja Kortison-, ja Luge -kuurista. 

Oireita on edelleen, joskin edellä mainitsemani hevoskuurit ovat niitä jonkin verran hillinneet. Pystyn mm.jopa kävelemään portaat pitelemättä rinnoistani kiinni.

Toisaalta koska olen täysin neuroottinen sekin tietty pelottaa. Jospa se meinaa, että kesken on mennyt vaikkei olekaan tullut ulos!?

Kyllä Teistä moni on tässä veneessä istunut ja tietää mistä puhun.

Taustaa vielä senverran, että lääkäri epäili hedelmöittymisen tapahtuneen juuri ennenkuin aloitin e-pillerit eikä se siksi näkynyt silloin r-testissä. Epäili jopa, että osittain saattaa olla e-pillereiden ansiota, että raskaus pääsi alkamaan koska e-pillerit sisältävät tarvittavia hormoneja raskauden ylläpitämiseen.

Luultavasti isoin vaikutus on kuitenkin ollut Klexanella. Nyt sitten vain odotellaan. Perjantaina selviää onko siellä oikeasti joku, vai pelkkä pussi. Ja jos vaihteohto a, ollaanko siellä vielä hengissä.

Pelottaa helvetisti. Mitä sitä valehtelemaan.

Oho

"Rintani ovat olleet aivan järisyttävän kipeät viime kuukaudet. Samallatavalla kuin raskauksieni aikana."


Makaan tuolissa haarat levälläni ja höpötön jotain Makkoselle. Lause jää kesken kun lääkäri keskeyttää ja toteaa. "Sä olet raskaana".
"Täh?!" Sanon.
"Ai mitä?" Sanoo Makkonen joka jatkoi juttuaan eikä tainnut ihan kuulla..
"Kyllä, täällä on kaunis ruskuaispussi. Viikoiltaan varmaan jotain 5+.."


Verikoe vahvisti diagnoosin, ja perjantaina (13 päivä.. jaiks) on seuraava ultra jossa selviää mitä siellä kohdussa sitten oikeastaan on jos mitään..
Jänniä nämä nykypäivän e-pillerit? ;)

Kustannussyistä valo tunnelin päässä on sammutettu

Ei lähtenyt raskaus. Tälläkään kertaa.
Ei vaikka laihdutin 5kg, lopetin tupakoinnin kuukausi etukäteen, ja söin siirtopäivästä lähtien Primaspania. Raskausajan vitamiineja en ole koskaan lopettanutkaan.. Kallis purkki, syön loppuun.

Mielessä pyörii nyt vain yksi ajatus.
Miten Jumalauta maho voi akka olla, ettei onnistu tulemaan raskaaksi edes kahdella priima-alkiolla?

Toinen kuolemansynti

Vappu meni suoraan sanottuna perseelleen.

Sisääni on pesiytynyt syvälle ja tiukasti katkera ja kateellinen, turhautunut peikko joka ei osaa enää iloita muiden puolesta.

Läheiseni kertoi vappuna olevansa raskaana. Henkilön poistuttua paikalta purin turhautumisen, kiukun ja kateuden ulos voimalla josta yllätyin itsekin. Itkin, raivosin ja itkin lisää. Kun joku yritti puhua minulle järkeä, muutuin kokoajan vihaisemmaksi. Vielä seuraavanakin päivänä, humalatilan jo poistuttua, itku jatkui.. Vähitellen se muuttui itseinhoiseksi, välillä turhautuneeksi. En vain pystynyt lopettamaan.

Kuitenkin, olen hyvin onnellinen läheiseni puolesta, en missään nimessä toivo ettei hän olisi raskaana. Toivon ainoastaan että olisin itsekin.

En haluaisi tuntea näin, en haluaisi olla kateellinen, enkä katkera elämälle.

Aina välillä tekisi mieleni olla joku muu, joku joka ei kertaakaan elämässään ole joutunut miettimään lapsettomuutta. Haluaisin vaihtaa minuuteni.

Toiveajattelutesti

Tein äsken uuden testin ja negahan se sieltä paukahti, ei sillä että olisin oikeasti muuta odottanutkaan.

Patentti idea sinne ulkomaailmaan oi rakkaat pelle pelottomat! Uudelleenkäytettävä raskaustesti.
Pelastaisi monet yöunet kun testin voisi vain pesaista (jos se olisi kuumemittarihenkisesti metallia, kuten mun mielikuvituksessa) ja koittaa uudelleen. Uskoisin myös että moni tosissaan lasta yrittävä pari olisi valmis maksamaan uudelleen käytettävästä testistä sen 50-100e, kun nuo yksittäisetkin jo sen kympin per kipale kustantaa.

Mä jatkan ihmettelemistä, olo ei meinaan ole muuttunut vaikka testi näyttikin negatiivista. Edelleen väsyttää, viluttaa ja ketuttaa. Mutta ehkä se tosiaan on vaan tää syksy (tai ehkä bajamajamalainen hämähäkkiapinazombiflunssa, koskaan ei voi tietää).