Eilen löytyi akka taas eteisen lattialta sikiöasennosta kun kohtu päätti pistää pystyyn kunnon supistelukarnevaalin. Sairaalaan päästessä se oli jo rauhoittunut, joten tutkimuksen jälkeen (tilanne säilynyt muuttumattomana) eikun nokka kotia kohti. Ja eiköhän sama rumba alkanut n.10km ennen kotia. Onpa vaan hienoa roikkua kauhukahvassa kun oikein supistaa.
Toisaalta supistukset ovat hyvä juttu, koska lopputulos tästäkin oli iso hyytymä. Toisaalta ne pelottavat (ja sattuvat s**ta**sti) koska mukana saattaa tulla myös Hän.
Lääkäristä vielä senverran, että kohtu on hematooman ärsyttämänä kasvanut isommaksi kuin näillä viikoilla kuuluisi. En siis ole kuvitellut väittäessäni Makkoselle etten saa yhtäkään paria housuja kiinni. Lääkäri sanoi myös, että viikolla 16 on jo parempi tilanne kun vauva on isompi ja elimistö keskittyy Häneen enemmän kuin vuotamiseen. Tai jotain sinnepäin. Eli jos halutaan ajatella välipysäkkejä (ja minähän todellakin haluan!) niin nyt on viikko 8 ja viikolla 12 kaikki saattaa olla paremmin. Jos sinne asti päästään.
Kiitos vielä kaikille Teille jotka blogia luette ja jaksatte kommentoida! Tiedän, ettei tämä varmasti ole nyt se rattoisin ja kevyin lukunautinto. t.Rva.M
huih, on sulla kestämistä! toivon, toivon, toivon, että kaikki menisi lopulta hyvin ja saisitte Hänet syliin asti. Voimia!!!!!
VastaaPoistaKyllä teitä nyt koetellaan, mutta jaksakaa silti yhä toivoa ja uskoa, että saatte vauvan kotiin. Teidän vauveli vaikuttaa todella sitkeälle yksilölle, joten uskon, että Hän jaksaa pysyä matkassasi. :)
VastaaPoistaTäällä on kaikki toivomuspeukut pystyssä!
VastaaPoistaVoimia! Sitkeä sissi teidän vauva, toivotaan ja uskotaan ettei hän anna periksi. Voima hali!
VastaaPoistaVoimia, täällä peukut pystyssä että asiat menee hyvin. Itsellänikin rankka raskaus takana pelkoineen ja huolineen, välillä tuntui että ahdistaa niin ettei saa henkeä. Mutta asiat meni hyvin, joten uskotaan että teilläkin. Fyysiset kivut on niin perperistä, henkisten lisäksi. Koittakaa kuitenkin jaksaa.
VastaaPoistaIhanaa, että vauva on vielä matkassa! Muuta ihanaa tässä jutussa ei sitten ollutkaan, mutta tuohan on tärkein. Aina pelolla avaan blogisi, kun huomaan sen päivittyneen... Toivon todella teille kaikkea hyvää!
VastaaPoistaVoimia!!
VastaaPoistahirveän huono olen kirjoittamaan mitään, mutta ajatuksissa olette.
Toki meillä lukijoillakin on tässä jännäämistä peukut pystyssä ja varpaat kippurassa, mutta eniten voimia ja jaksamistahan tämä vaatii sinulta ja herra Makkoselta sekä "Sissiltä". Niitä voimia siis toivottelen minäkin!
VastaaPoista-Oikku-
Tsemppiä!
VastaaPoistaAika rankkaa... Kuten joku aikaisemmin kommentoi, pieni on kuitenkin selkeästi hyvin sitkeä enkä usko että hän haluaa antaa periksi, siihen kannattaa tällä hetkellä keskittyä. Haluan uskoa että saatte hänet myöhemmin kotiin asti. Paljon jaksamista koko perheelle! Täällä toivotaan kovasti että kaikki menee hyvin!
VastaaPoistaEdelleen toivon, toivon ja toivon!!! Hurjasti voimia ja jaksamista teille <3
VastaaPoista