Malttamatonko?

Enhän minä ikinä malta vain odottaa, vaan laitoin Makkosen soittamaan PeLaan.
Paperit olivat perillä, ja kuulemma esimerkillisesti täytetyt. Kaikki liitteet oikein ja kohdillaan.
Nyt vain odotellaan, että lomailu kausi loppuu, ja että oma kuoremme siirtyy pinossa vähitellen ylöspäin.

Odotellessani olen aloitellut useita, isompia ja pienempiä projekteja.
Suunnittelen muun muassa meille häämatkaa joulukuulle. Mutta minne mennä joulukuussa, kun koko eurooppa jäätyy ja kauas on pitkä matka?

Tästä ja varsinkin niistä isommista projekteista lisää myöhemmin..


Ps. Vastaukset kommentteihin löytyy jatkossa kommenttilaatikosta, eli vastaan sinne perään.

Haavekuvia

Olen löytänyt itseni useamman kerran haaveilemasta asioista, joista en haluaisi haaveilla vielä moneen vuoteen. Olen pohtinut mitä laittaisin aamupalaksi lapselle. Olen googlannut hoito-ohjeita afrohiuksille. Olen repinyt lehdestä sivun, jossa on kuva tapetista jollaisen haluaisin lastenhuoneeseen.

Varmin tapa hajota lopullisesti, on tässä vaiheessa aloittaa haaveilu lapsiperheen arjesta.

Mutta miten lopettaa? Millä ajatuksilla korvaan ajatukset pikkuisesta yöpukuisesta ihmisenalusta unisena sohvalla katsomassa aamuohjelmia ja odottamassa kun Äiti kaivaa viilin jääkaapista ja voitelee leivän.

Odottavan aika on pitkä. Kaikki lomailevat ja minä haluaisin vain varmistuksen siitä, että paperimme ovat löytäneet perille. Ja tottakai ne ovat, Suomen posti on turhauttavan luotettava. Tulkaa siis jo lomalta ja lähettäkää minulle kirje. Nöyrästi pyytää Rouva Makkonen.


Ps. Liityimme Adoptioperheet ry:hyn, ja olen selannut kaikki paketin mukana saapuneet lehdet jo useamman kerran miettien tuleeko meidän lapsemme näyttämään joltakin lehdessä esiintyvien kuvien lapsista. Ehkäpä auttaisi, jos lopettaisin ainakin tämän harrastuksen tähän.

Risteyksen jälkeen

Blogin ulkoasu oli liian masentava, kun olo on kerrankin mukavan kevyt. Vaikka edessä on pitkä matka, on mukavaa kun päämäärä on selvillä ja yhteinen.



Lomalla näin monia adoptioperheitä.
Onko heitä aina ollut yhtä paljon, vai olenko vasta nyt alkanut kiinnittämään heihin enemmän huomiota?

Mieleeni jäivät pienet tummat kaksoset leikkimässä vedenrajassa rannalla. Tyttöjen hiukset oli letitetty kauniisti, mutta tästä huolimatta ilkikuriset ja itsepäiset kikkurat karkailivat leijumaan auringossa. Näky oli kesäinen ja kaunis.


Mukavaa kesänjatkoa kaikille! Itse myönnän jo ihan pikkuriikkisen odottavani pääsyä syksyiseen sienimetsään.

Toinen askel.. Haparoiva

Takana on ihana kolmen viikon loma täynnä aurinkoa, uimista ja matkailua.

Viimeisen lomapäivän kunniaksi perhelomake kaikkine liitteineen on viimeinkin tänään postitettu eteenpäin. Toinen askel kohti adoptioneuvontaa on nyt siis otettu.
Makkosen virallinen diagnoosi oli tullut yhdessä neurologin selvityksen kanssa sinä aikana kun olimme lomalla. Mukavan yllätyksen siivittämänä vietin siis itse osan viimeisestä lomapäivästäni lääkärissä, hakemassa T-lomakettani. Lisäksi vierailimme maistraatissa josta saimme virkatodistuksen, ja lopulta postissa josta lähetin tämän yhden elämäni tärkeimmistä kirjeistä.

Tästä se nyt alkaa, tämä matka.

Lopuksi haluan vielä sanoa:
Helmi, olit mielessä koko päivän. On niin uskomattoman epäreilua, ettei me saatukaan astua tälle(kin) polulle samaan aikaan. Olet mielettömän vahva ja huikean ihana ihminen, ja mä nostan sulle hattua. Sitä jossa on korvat ja joka on varattu sulle.