Haavekuvia

Olen löytänyt itseni useamman kerran haaveilemasta asioista, joista en haluaisi haaveilla vielä moneen vuoteen. Olen pohtinut mitä laittaisin aamupalaksi lapselle. Olen googlannut hoito-ohjeita afrohiuksille. Olen repinyt lehdestä sivun, jossa on kuva tapetista jollaisen haluaisin lastenhuoneeseen.

Varmin tapa hajota lopullisesti, on tässä vaiheessa aloittaa haaveilu lapsiperheen arjesta.

Mutta miten lopettaa? Millä ajatuksilla korvaan ajatukset pikkuisesta yöpukuisesta ihmisenalusta unisena sohvalla katsomassa aamuohjelmia ja odottamassa kun Äiti kaivaa viilin jääkaapista ja voitelee leivän.

Odottavan aika on pitkä. Kaikki lomailevat ja minä haluaisin vain varmistuksen siitä, että paperimme ovat löytäneet perille. Ja tottakai ne ovat, Suomen posti on turhauttavan luotettava. Tulkaa siis jo lomalta ja lähettäkää minulle kirje. Nöyrästi pyytää Rouva Makkonen.


Ps. Liityimme Adoptioperheet ry:hyn, ja olen selannut kaikki paketin mukana saapuneet lehdet jo useamman kerran miettien tuleeko meidän lapsemme näyttämään joltakin lehdessä esiintyvien kuvien lapsista. Ehkäpä auttaisi, jos lopettaisin ainakin tämän harrastuksen tähän.