Tämä tarina päättyy tähän.
Raskaus keskeytyi 13+2 ja kohtu tyhjeni itsekseen sairaalassa. Lääkitystä ei tarvittu.
Blogi ja sen kirjoittaja siirtyvät nyt tauolle, jonka pituutta ei tiedä. Kiitos kaikille myötäelämisestä.
sunnuntai 26. kesäkuuta 2011
tiistai 21. kesäkuuta 2011
12+4
Eilen löytyi akka taas eteisen lattialta sikiöasennosta kun kohtu päätti pistää pystyyn kunnon supistelukarnevaalin. Sairaalaan päästessä se oli jo rauhoittunut, joten tutkimuksen jälkeen (tilanne säilynyt muuttumattomana) eikun nokka kotia kohti. Ja eiköhän sama rumba alkanut n.10km ennen kotia. Onpa vaan hienoa roikkua kauhukahvassa kun oikein supistaa.
Toisaalta supistukset ovat hyvä juttu, koska lopputulos tästäkin oli iso hyytymä. Toisaalta ne pelottavat (ja sattuvat s**ta**sti) koska mukana saattaa tulla myös Hän.
Lääkäristä vielä senverran, että kohtu on hematooman ärsyttämänä kasvanut isommaksi kuin näillä viikoilla kuuluisi. En siis ole kuvitellut väittäessäni Makkoselle etten saa yhtäkään paria housuja kiinni. Lääkäri sanoi myös, että viikolla 16 on jo parempi tilanne kun vauva on isompi ja elimistö keskittyy Häneen enemmän kuin vuotamiseen. Tai jotain sinnepäin. Eli jos halutaan ajatella välipysäkkejä (ja minähän todellakin haluan!) niin nyt on viikko 8 ja viikolla 12 kaikki saattaa olla paremmin. Jos sinne asti päästään.
Kiitos vielä kaikille Teille jotka blogia luette ja jaksatte kommentoida! Tiedän, ettei tämä varmasti ole nyt se rattoisin ja kevyin lukunautinto. t.Rva.M
Toisaalta supistukset ovat hyvä juttu, koska lopputulos tästäkin oli iso hyytymä. Toisaalta ne pelottavat (ja sattuvat s**ta**sti) koska mukana saattaa tulla myös Hän.
Lääkäristä vielä senverran, että kohtu on hematooman ärsyttämänä kasvanut isommaksi kuin näillä viikoilla kuuluisi. En siis ole kuvitellut väittäessäni Makkoselle etten saa yhtäkään paria housuja kiinni. Lääkäri sanoi myös, että viikolla 16 on jo parempi tilanne kun vauva on isompi ja elimistö keskittyy Häneen enemmän kuin vuotamiseen. Tai jotain sinnepäin. Eli jos halutaan ajatella välipysäkkejä (ja minähän todellakin haluan!) niin nyt on viikko 8 ja viikolla 12 kaikki saattaa olla paremmin. Jos sinne asti päästään.
Kiitos vielä kaikille Teille jotka blogia luette ja jaksatte kommentoida! Tiedän, ettei tämä varmasti ole nyt se rattoisin ja kevyin lukunautinto. t.Rva.M
perjantai 17. kesäkuuta 2011
Verta ja itsesääliä
Tiistaina illalla alkoivat krampit. Ensin hiukan miedompana, mutta kuitenkin siten että joka kerta noustessani ylös kramppi pakotti minut kumaraan. Sain kuitenkin jotenkin nukahdettua. Aamulla krampit lähtivät ihan käsistä. Koko alakerta kramppasi, tuntui kuin väliliha olisi ruuvinvääntimessä. Krampit kestivät kau-an, eikä kävely onnistunut.
Koska verta ei tullut, ja kramppi oli peräsuoli/emätin akselilla eikä niinkään alavatsassa sain käskyn mennä terveyskeskukseen. En muuten mennyt.
Vatsani oli aivan kivikova ja ehdin jo epäillä umpisuolta kunnes noin kello kahdeksalta tulvaportti viimein aukesi ja verta alkoi tulemaan. Paljon.
En päässyt omin voimin autosta ylös joten Makkonen haki apua ja minut kärrättiin pyörätuolissa polille. Krampit olivat jotain käsittämätöntä ja olen sentään kaksi sikiötä "synnyttänyt" vessanpönttöön. Kipu oli viedä tajun eikä esim. pissaamisesta voinut edes haaveilla. Tässä vaiheessa kipu oli levinnyt myös molempiin munasarjoihin.
Pääsin aika nopeasti lääkärin tutkittavaksi. Ulrassa näkyi elävä alkio (11+5), mutta myös massiivista vuotoa sekä n.7cm halkaisijaltaan oleva hematooma. Mikään ei kuitenkaan selittänyt krappaavaa alakertaani. Minut kärrättiin takaisin tarkkailuun ja sain kipulääkitystä. Pikkuhiljaa seuraavien tuntien aikana (ja saatuani vielä toisen hevossatsin kipulääkettä) krampit alkoivat helpottaa.
"Onko sinulla kuumetta?" Kysyi hoitaja ja vastasin kieltävästi. Mittari korvaan ja sim-sa-la-bim 38,2C. Ei ehkä tunnu paljolta, mutta miettikää mikä määrä panadolia yms. tuossa vaiheessa oli jo alla?
Siinä ei kauan ihmetelty kun olin jo ostastolla ja antibioottitippa lauloi.
Aamulla minut tutki uudelleen kolmen erikoislääkärin armeija. Tuomio oli tyly. Istukka vuotaa alapäästä ja hematooma on kohdun kaulan edessä. Lääkärin sanoin "Joko tämä menee kesken tänään, tai huomenna tai vasta esim. kolmen kuukauden päästä...".
Oikeastaan ainoa valo vitun pitkässä tunnelissa on se pikkuinen mahdollisuus jossa kohtu kestää tulehtumatta sellaisille viikoille, että vauva on elinkelpoinen.
Nyt olen kotona, ja kivut kramppien jälkeen ovat aika hurjat. Kuin minut olisi hakattu sisältäpäin. Olen aivan loppu.
Tätä en ymmärrä! Jos tilanne on toivoton, miksei minulle suositella raskauden keskeytystä? Nyt käytännössä makaan paikallani lamaantuneena ja odotan koska maailmani murtuu? Teen hidasta kuolemaa.
Olen nähnyt ihan tarpeeksi verta eliniäksi, ja kokenut varmasti enemmän kipua viimeisen kolmen viikon sisään kuin moni kokee koskaan. Koska tämä loppuu? Joko saan luovuttaa?
Koska verta ei tullut, ja kramppi oli peräsuoli/emätin akselilla eikä niinkään alavatsassa sain käskyn mennä terveyskeskukseen. En muuten mennyt.
Vatsani oli aivan kivikova ja ehdin jo epäillä umpisuolta kunnes noin kello kahdeksalta tulvaportti viimein aukesi ja verta alkoi tulemaan. Paljon.
En päässyt omin voimin autosta ylös joten Makkonen haki apua ja minut kärrättiin pyörätuolissa polille. Krampit olivat jotain käsittämätöntä ja olen sentään kaksi sikiötä "synnyttänyt" vessanpönttöön. Kipu oli viedä tajun eikä esim. pissaamisesta voinut edes haaveilla. Tässä vaiheessa kipu oli levinnyt myös molempiin munasarjoihin.
Pääsin aika nopeasti lääkärin tutkittavaksi. Ulrassa näkyi elävä alkio (11+5), mutta myös massiivista vuotoa sekä n.7cm halkaisijaltaan oleva hematooma. Mikään ei kuitenkaan selittänyt krappaavaa alakertaani. Minut kärrättiin takaisin tarkkailuun ja sain kipulääkitystä. Pikkuhiljaa seuraavien tuntien aikana (ja saatuani vielä toisen hevossatsin kipulääkettä) krampit alkoivat helpottaa.
"Onko sinulla kuumetta?" Kysyi hoitaja ja vastasin kieltävästi. Mittari korvaan ja sim-sa-la-bim 38,2C. Ei ehkä tunnu paljolta, mutta miettikää mikä määrä panadolia yms. tuossa vaiheessa oli jo alla?
Siinä ei kauan ihmetelty kun olin jo ostastolla ja antibioottitippa lauloi.
Aamulla minut tutki uudelleen kolmen erikoislääkärin armeija. Tuomio oli tyly. Istukka vuotaa alapäästä ja hematooma on kohdun kaulan edessä. Lääkärin sanoin "Joko tämä menee kesken tänään, tai huomenna tai vasta esim. kolmen kuukauden päästä...".
Oikeastaan ainoa valo vitun pitkässä tunnelissa on se pikkuinen mahdollisuus jossa kohtu kestää tulehtumatta sellaisille viikoille, että vauva on elinkelpoinen.
Nyt olen kotona, ja kivut kramppien jälkeen ovat aika hurjat. Kuin minut olisi hakattu sisältäpäin. Olen aivan loppu.
Tätä en ymmärrä! Jos tilanne on toivoton, miksei minulle suositella raskauden keskeytystä? Nyt käytännössä makaan paikallani lamaantuneena ja odotan koska maailmani murtuu? Teen hidasta kuolemaa.
Olen nähnyt ihan tarpeeksi verta eliniäksi, ja kokenut varmasti enemmän kipua viimeisen kolmen viikon sisään kuin moni kokee koskaan. Koska tämä loppuu? Joko saan luovuttaa?
torstai 9. kesäkuuta 2011
10+5
Eilen uskaltauduin lopultakin soittamaan neuvolaan, jossa kovasti ihmeteltiin miksen ollut ottanut jo aikaisemmin yhteyttä. Vastaukseni "koska tämä on mennyt jo neljästi kesken" tukahdutti utelun, mutta ajan sain heti tälle aamulle seitsemäksi.
Minä neuvolassa. Ihan absurdia.
Sain ajat viikolle 22 saakka. Enemmän kuin absurdia.
Meidän vauvan sydänäänet löytyivät ptkän hakemisen jälkeen dobblerilla. Tapahtuuko tämä jollekin muulle?
Itse en kokenut, että ainakaan ensikäynti olisi mitenkään suuntautunut "tavallisille pareille". Hoitaja osasi hyvin ottaa tilanteemme huomioon ja sivuutti osan asioista pelkällä "no tämä on teille tuttua" toteamuksella.
Nyt hammaslääkärin (hui! jaiks! iik!) kautta mökille viettämään pitkää viikonloppua. Sama kai se on missä makoilen, ja siellä ainakin sielu lepää. Hyvää viikonloppua kaikille!
Minä neuvolassa. Ihan absurdia.
Sain ajat viikolle 22 saakka. Enemmän kuin absurdia.
Meidän vauvan sydänäänet löytyivät ptkän hakemisen jälkeen dobblerilla. Tapahtuuko tämä jollekin muulle?
Itse en kokenut, että ainakaan ensikäynti olisi mitenkään suuntautunut "tavallisille pareille". Hoitaja osasi hyvin ottaa tilanteemme huomioon ja sivuutti osan asioista pelkällä "no tämä on teille tuttua" toteamuksella.
Nyt hammaslääkärin (hui! jaiks! iik!) kautta mökille viettämään pitkää viikonloppua. Sama kai se on missä makoilen, ja siellä ainakin sielu lepää. Hyvää viikonloppua kaikille!
keskiviikko 8. kesäkuuta 2011
Tum-Tu-Tum-Tu-Tum
Sanoi 10+4 viikkoisen pikkuveijarin sydän äsken NP-ultrassa. 169 kertaa minuutissa itseasiassa. Voin kertoa, että itku tuli ja tuhisin menemään koko tarkastuksen ajan. Pikkuruinen virtsarakon alku, pikkiriikkinen mahalaukku ja selkeät nenäluut. Itse niskapoimu oli lääkärin sanojen mukaan olemattoman pieni, eli 0.4mm. Veriseulaan emme lähde.
Istukka oli siirtynyt takaseinämälle ja oli hienosti koko matkalta kiinni. Hematooma oli pienentynyt myös ja oli nyt 2cm x 2.2cm. Mikäli vuoto rauhoittuu, tämä saattaa jopa onnistua!
Niin ja kaiffari vastasi kooltaan (41.1mm) viikkoja 11+0, mikä sekin oli lääkärin mukaan hyvä merkki.
Nyt pitäisi jaksaa taas kaksi viikkoa odotella seuraavaa riskiraskaus kontrollia. Ongelmaa tuskin on, mikäli vuotoja ei tule, mutta jos tulee niin apua. Ne saavat meikäläisen aina ihan hysteerikseksi.
Istukka oli siirtynyt takaseinämälle ja oli hienosti koko matkalta kiinni. Hematooma oli pienentynyt myös ja oli nyt 2cm x 2.2cm. Mikäli vuoto rauhoittuu, tämä saattaa jopa onnistua!
Niin ja kaiffari vastasi kooltaan (41.1mm) viikkoja 11+0, mikä sekin oli lääkärin mukaan hyvä merkki.
Nyt pitäisi jaksaa taas kaksi viikkoa odotella seuraavaa riskiraskaus kontrollia. Ongelmaa tuskin on, mikäli vuotoja ei tule, mutta jos tulee niin apua. Ne saavat meikäläisen aina ihan hysteerikseksi.
sunnuntai 5. kesäkuuta 2011
Tyhmä! Tyhmä! Tyhmä!
Makkonen on myös kipeä ja kärsii korkeasta (yöllä yli 39) kuumeilusta sekä nielurisatulehduksesta johon Hän syö antibiootteja. Kaksi sairastavaa, puolikuntoista temperamenttia samassa talossa tekee meistä melko räjähdysherkkiä ja kiukuttelu on jokapäiväistä.
Tänään aamulla kuitenkin riita maailman typerimmästä asiasta (kortisonin turvottaman kroppani peittämiseen kelpaavien kesähousujen kaivaminen lappeelta) lähti täysin lapasesta ja viskoin vaatteita pitkin seiniä. Ja onnistuin repäisemään taas jonkin paikan auki koska alkanut vuoto oli aikamoista.
(Herkät jättäkää lukeminen tähän!)
Verta valui siis taas lorisemalla ja tilanteen kruunasi vaalea klöntti joka hulahti pönttöön.
"Meidän vauva on tuolla pöntössä!" kiljuin (koska kukaan ei voi väittää etten hallitsisi draamaa) ja itkin hysteerisesti samalla kun vaadin Makkosta noutamaan kioskilta lapsenmurhaajavaimolleen tupakkia. Makkonen kieltäytyi ja pakotti hysteerikon vaaka-asentoon.
Nyt taas maataan, ja vuodetaan valtoimenaan. Ja kirotaan sisäisesti omaa uskomatonta typeryyttä. Lopetan sanomalla tyhjentävästi voi perkele. Koska siltä nyt piruvie tuntuu.
Tänään aamulla kuitenkin riita maailman typerimmästä asiasta (kortisonin turvottaman kroppani peittämiseen kelpaavien kesähousujen kaivaminen lappeelta) lähti täysin lapasesta ja viskoin vaatteita pitkin seiniä. Ja onnistuin repäisemään taas jonkin paikan auki koska alkanut vuoto oli aikamoista.
(Herkät jättäkää lukeminen tähän!)
Verta valui siis taas lorisemalla ja tilanteen kruunasi vaalea klöntti joka hulahti pönttöön.
"Meidän vauva on tuolla pöntössä!" kiljuin (koska kukaan ei voi väittää etten hallitsisi draamaa) ja itkin hysteerisesti samalla kun vaadin Makkosta noutamaan kioskilta lapsenmurhaajavaimolleen tupakkia. Makkonen kieltäytyi ja pakotti hysteerikon vaaka-asentoon.
Nyt taas maataan, ja vuodetaan valtoimenaan. Ja kirotaan sisäisesti omaa uskomatonta typeryyttä. Lopetan sanomalla tyhjentävästi voi perkele. Koska siltä nyt piruvie tuntuu.
perjantai 3. kesäkuuta 2011
Tietoisku
Mikäli tarvetta tiedonhakuun joskus nousee esiin olen makoillessani huomannut, että suomenkieliset haut "alas kiinnittyneen istukan" tai "eteisistukan" -kohdalla päätyvät oikeastaan pelkästään erilaisiin ketjuihin joissa vertaillaan keskenmenoviikkoja.
Sensijaan jos laittaa hakuun "low lying placenta" tai "placenta praveia" löytää useitakin englanninkielisiä sivustoja ja artikkeleita joissa tilanne selitetään ihan ihmisten kielellä ja ilman kapuloita.
Voinnista senverran, että vuoto on rauhoittunut vaikkakin kohtu edelleen varsinkin öisin nippailee kipeästikin. Nyt pelottaa eniten jaksaako pahoinpidelty istukka ylläpitää raskautta ja vieläkö siellä ensi keskiviikkona on pulssi.
Sensijaan jos laittaa hakuun "low lying placenta" tai "placenta praveia" löytää useitakin englanninkielisiä sivustoja ja artikkeleita joissa tilanne selitetään ihan ihmisten kielellä ja ilman kapuloita.
Voinnista senverran, että vuoto on rauhoittunut vaikkakin kohtu edelleen varsinkin öisin nippailee kipeästikin. Nyt pelottaa eniten jaksaako pahoinpidelty istukka ylläpitää raskautta ja vieläkö siellä ensi keskiviikkona on pulssi.
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
9+3
Taas on käyty tarkastuksessa. Lääkäri yritti aluksi katsoa sykettä mahan päältä, mutta pikkukaveri ei vielä näkynyt joten tehtiin pikainen alaultra. Pikainen siksi, ettei ultraus ärsyttäisi paikkoja enää enempää.
Kyydissä ollaan edelleen, ja kädetkin heilahtelivat. Mitään mittoja ei tälläkertaa otettu, vaan kurkistettiin sykkeen varmistamiseksi. Verta näkyi edelleen suuria määriä, eikä allekirjoittanutta ainakaan lohduttanut lause "tällaisissa tapauksissa myös keskiraskauden keskenmenon riski kasvaa huomattavasti." Ihanaa, saan siis pelätä herkeämättä vielä 7kk (toivottavasti).
Ensi keskiviikkona meillä on aika uudelle erikoislääkärille ja samalla tehdään NP ultra. Sairausloma jatkuu ainakin seuraavat kaksi viikkoa, mutta mikäli uutta vuotoa ei tule saan viikonloppuna jo varovasti liikkua. Liikkua on tässä tapauksessa hyvin väljä käsite joka tarkoittaa lähinnä istuvaa asentoa.
Kyydissä ollaan edelleen, ja kädetkin heilahtelivat. Mitään mittoja ei tälläkertaa otettu, vaan kurkistettiin sykkeen varmistamiseksi. Verta näkyi edelleen suuria määriä, eikä allekirjoittanutta ainakaan lohduttanut lause "tällaisissa tapauksissa myös keskiraskauden keskenmenon riski kasvaa huomattavasti." Ihanaa, saan siis pelätä herkeämättä vielä 7kk (toivottavasti).
Ensi keskiviikkona meillä on aika uudelle erikoislääkärille ja samalla tehdään NP ultra. Sairausloma jatkuu ainakin seuraavat kaksi viikkoa, mutta mikäli uutta vuotoa ei tule saan viikonloppuna jo varovasti liikkua. Liikkua on tässä tapauksessa hyvin väljä käsite joka tarkoittaa lähinnä istuvaa asentoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)