Katsottiin eilen Love and other drugs, ja molemmat miettivät hiljaa mikä onni on, ettei Makkosen MS ole oireillut. Aamulla Herra M:n herätessä jalat eivät meinanneet kantaa ja käsi oli täysin tunnoton. Spastisuus ja oireet iskivät ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2009.
Ja minä tasan tarkkaan koputin puuta illalla!
Herra yläkerran herra taas palautti maanpinnalle. "Älkää onnellisiksi ruvetko, muistakaa pelko!".
Huomenna on ultra. Jotenkin on tunne, että tämä ei taas hyvää tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti