Lipsun

Kiitos kaikille kommenteista ja tsempityksistä. Vertaistuki on hyvin tärkeää.

Olen alkanut lipsumaan. Pienistä asioista.
Olen lipsunut tupakoimattomuudesta. En pahasti, mutta kuitenkin.
Makkonen kysyi onko järkeä olla polttamatta jos tupakka pelastaa avioliiton? Se oli vitsi. Mutta sen takana oli hitunen totuutta.
Huudan jatkuvasti. Itken kokoajan.
Olen kovin, kovin väsynyt.

Osasyy kaikkeen tähän on myös työni, joka on stressaavaa, ja jonka kanssa vapaa-aikani ei tasoitu. Ei sinnepäinkään.
Vihaan jokaista aamua, jona istun ruuhkassa matkalla töihin.
On työssäni hyvääkin, muuten en jaksaisi edes tätä vähää. Mutta hyvä ei tasapainota huonoa.

Syön huonosti. Paljon paljon makeaa. Tämä on outoa koska en pidä makeasta.
Mässytän iltaisin ja aamuisin turvottaa. Mutta en jaksa välittää. En meinaa löytää välittämiseen syytä.

Minun pitäisi olla onnellinen, mutta en jaksa. Tuntuu kuin onnellisuus vaatisi yrittämistä. Eikä minussa ole yritystä jäljellä.
Minulla on ihana mies, ihana uusi koti, työpaikka ja terveyttä. Ainakin enemmän kuin joillain toisilla.

Mutta minä vain itken ja lipsun