Diagnoosi(n tapainen)

Olin eilen jälleen uudella klinikalla 2h.
Ensimmäistä kertaa alkoi tuntumaan siltä, että ollaan jäljillä.
Tähän asti ei koskaan ole päästy keskustelussa sellaiselle tasolle, että tunnistaisin lääkärin puheista oman kroppani. Minua on aina hoidettu massapotilaana, liukuhihnalta.
"Ai, ei munarakkuloita, no piikitetäänpä vähän hormonia".

Kertaakaan, en ole piikittämisen tuloksena onnistunut luomaan mitään kystaa parempaa.

Eilen avasin jälleen haarani, ja molemmissa munasarjoissani oli rakkuloita. Toisessa 2, toisessa 3.
Ikinä aikaisemmin en ole tähän ihmeeseen törmännyt. Vaikka toki se on tapahtunut, olenhan ollut kahdesti spontaanisti raskaana.
Sain jopa ultrakuvan muistoksi ihmeestä.

Eipä nyt innostuta. Rakkulat eivät ole hedelmöittymiskelpoisia, sillä käyttämäni järjettömän suuruinen estrogenmäärä tappaa ne. Mutta ne olivat siellä! Se oli jo ihme itsessään.

Haastattelun, edellisen lääkärin testitulosten, sekä tämän todella yllättävän löydön tuloksena alustava diagnoosini on "Aaltomaisesti oireileva autoimmuunisairaus". Ilmeisesti reuman sukuinen. Lääkäri arveli sairauden oireilevan hyökkäämällä munasarjojeni kimppuun aina, kun elimistössäni on tulehdus. Tämä voisi olla siis mikä tahansa flunssasta kipeytyneeseen niskaan.
Nyt aloitamme uuden, järjettömän testeissäjuoksukierroksen. Tälläkertaa olen varovaisen toiveikas. En biolapsen saannin suhteen, vaan sen suhteen, että mystinen perussairauteni saisi lopultakin nimen. Ehkäpä nimellinen sairaus olisi helpompi saada kuriin, ja ehkä sen avulla lahjasoluhoidot saisivat todellisen onnistumisen mahdollisuuden. Ehkä.

Pidetäänkö peukkuja? :)