Vuoto ei ala, ja myös oireet alkavat hiipua.
Rintojen aristus on helpottanut, mahaa ei enää nippaile, ja palelukin on helpottanut.
Ainoa mikä ei helpota on väsymys.
Soitin eilen klinikalle ja sain ultra-ajan loppuviikolle.
Lääkäri haluaa tarkastaa limakalvon paksuuden ja sen perusteella päätetään onko järkeä lähteä edes kokeilemaan jos ei edes vuotoa saada aikaiseksi.
Onneksi apteekissa oli vain yksi pakkaus menopuria (4 olisin tarvinnut), joten jos tähän jämähti hävikki on "vain" 100e+ tutkimukset. Vihan tunteelle ei oikein voi laittaa hintalappua.
Kotona alkaa olemaan aika rassaavaa myös. Minä olen väsynyt, kärttyinen ja saamaton. Palelen kaikki illat sohvan nurkassa peitonalla enkä liiku mihinkään. Makkonen alkaa olemaan myös jaksamisensa äärirajoilla, minkä ymmärrän, mutta toisaalta reagoin niinkuin yliväsynyt ihminen reagoi. Mökötän ja itkeskelen.
Mä en enää tiedä onko tämä tän arvoista?
Mutta pelottavinta on se, että jos lopetan toivomisen.. Mitä minulle jää?
MuruMurunen!!
VastaaPoistaMitä ultrassa näkyi??!! Mä niin pidän peukkuja, että näkymät olivat hyvät ja pääsette jatkamaan. Voihan toi hormoonitaso heitella tupakanpolton lopettamisenkin takia... (eiks niin). mitenkä on lopetus sujunut? Et nyt repsahda!! Mun on viime viikkoina tehnyt NIIN paljon mieli röökiä, mutta luonto ei anna periksi kolmen vuoden savuttomuuden jälkeen, hyvä niin (kai).
Väsymystä on liikkeellä täälläkin. Ihan taitaa kroonista olla keston perusteella... Koita rentoutua, käy pitkällä kävelylenkillä kanssa ja painele saunaan, YKSIN. Aja Makkonen viikonlopuksi matkoihin ja nauti hetki yksin tai tuu tänne meille saunomaan ja kyläilemään!!
Pus,
Helmi