Mä haluan kirkua

Vuoto alkoi.
Mä haluan kirkua.
Mä en tiedä mitä nyt? Miksi jatkaa ja mitä jatkaa. Itkettää.
Mulla ei ole työmotivaatiota, ainoastaan vihaa kaiken turhuutta kohtaan. Joten istun täällä turhautumisen kyyneleet silmissä ja tuijotan seinää. Missään ei ole mitään järkeä enää.

A heart that's full up like a landfill

A job that slowly kills you

Bruises that won't heal

 

Radiohead - No Suprises

Irti päästämisen tuska

Itsesääli, tuo houkutteleva monttu jonne olisi niin helppo vajota, mutta josta ylösräpiköiminen on aina monen viikon prosessi.

I never ever cried when I was feeling down

I've always been scared of the sound

Jesus don't love me, no one ever carried my load

I'm too young to feel this old

KOL - Cold Desert

Nippailee, menkkaoireet painavat päälle ja jalkoja särkee. Lisäksi rintojen aristus on alkanut hiipua mikä ei todellakaan enteile haluttua lopputulosta. Ja kuitenkin sitä tyhmä pieni ihminen jaksaa toivoa. Vaikka haluaisin vain luovuttaa, korkata viinipullon ja sytyttää tupakan. Antaa itselleni armoa. Mutta ei, minä jatkan kiinnipitämistä viimeiseen asti. Testipäivä on sitten 3.3 mikäli vuoto ei nyt ala.

Helmi: Alkaa helpottamaan onneksi, mutta fyysiset oireet jotka piikittelyn lopettaminen aiheutti tuli yllätyksenä. Palelua, hikoilua, väsymystä jne. Vaikka ymmärtäähän sen jos kroppa saa 300íu hormoneja ja sitten seis kun seinään.

Riks Raks Poks

Jotenkin hyvin ei hauskalla tavalla huvittavaa lueskella internetin ihmeellisestä maailmasta muiden kokemuksia Menopurista ja Divinasta. En ole löytänyt vielä ainoatakaan kirjoitusta jossa joku olisi mennyt niistä yhtä sekaisin kuin minä.
Jännittävintä kuitenkin lienee se, että Divina joka on kuitenkin ihan perus hormonikorvaushoito tuntui aluksi aiheuttavan pahempia oireiluja kuin Menopur. Huom! Aluksi.

Nyt on menossa piikittelypäivä 8, ja Pulliainen on ihan seinillä.
Joka ikinen, pikkiriikkinen asia ärsyttää ihan suunnattoman paljon. Olen rauhaton, ärtyisä ja yliherkkä kiusankappale. Tänä aamuna meinasin saada romahduksen koska jokainen vaatekappale kaapissani tuntui ihan käsittämättömän epämukavalta. Jos olisi mahdollista riipiä itsensä luurankotasolle, olisin sen tehnyt koska tuntui etten mahdu omaan ruhooni. Meinasin myöhästyä töistä kun neulepaita numero neljä tuntui haluavan ahdistaa minut hengiltä.

Silti huomasin suihkussa miettiväni kannattaisiko sittenkin kokeilla vielä yhden kerran keväämmällä jos nyt ei onnistu. Taidan kaivata reissua pehmeään pyöreään huoneeseen.

Pulliaisen lyhyt historia

2002 - 2006
* FSH 69.9
* Vaihdevuosioireiden tutkimista, kromosomi -tutkimuksia, hormonikorvaushoitoja
* IVF yritys, mutta vain yksi munarakkula/kysta joten IUI, nega.
* Lahjasoluhoidot, lahjoittajalla huono vaste. Tuoresiirrosta nega, 0 pakkaseen.
* Spontaani raskaus, keskemeno viikolla 8, lääkkeellinen tyhjennys.
* Lahjasoluhoidot, tuoresiirto plussa, kesken ennen ensimmäistä ultraa. 1 alkiosiirto nega, loput eivät kestäneet sulatusta.

Tiet eroavat ex-Pulliaisen kanssa, ja Makkonen pöljäilee itsensä päiväuniin.

2008
Spontaani raskaus, keskenmeno matkalla ultrasta töihin (vk7), lääkkeellinen tyhjennys.

2009
Ensikäynti sosiaalivirastossa, keskustelua kotimaisesta Adoptiosta.

2010
IVF yritys, 1 munarakkula/kysta.. Odotellaan..

Päivitetty 4.5.2011

2010
IVF yritys, 1 munarakkula. Nega.

Adoptioprosessin aloitus ja ensikäynti PeLaan.

Adoptioprosessin lopetus kroonisen sairauden diagnosoinnin ja tästä johtuvien hyvin epärealistisien lapsitoiveiden vuoksi.

Hoito lahjoitetuilla alkioilla (2kpl), nega.

2011
Valmistautumista hoitoon lahjoitetuilla munasoluilla. Klexane pistokset, microgynon, synarela, estradot laastarit jne.

4.5.11
Yllätysplussa (luomu) vk5
"Keskenmeno" työpaikan vessassa vk7+5. Osottautui valtimon puhkeamiseksi.

Yksinäinen ratsastaja

Vuoto alkoi lopulta viimeviikon lopulla ja pääsin aloittamaan piikittelyn.
Muuten on mennyt hyvin ja ilman suurempia oireita, mutta eilen alkuillasta alkoi päänsärky, joka jatkui ja koveni kunnes kehittyi 20 tunnin migreenikohtaukseksi. Tänään oli ensimmäinen ultra, jota siirsin kahdella tunnilla kun lopulta sain edes yhden särkylääkkeen pysymään sisällä ja pääsin ylös vessanlattialta.

Ultran tulos oli odotettavissa.
Yksi rakkula, oikea munasarja täysin kuollut. Nyt sitten on oma päätös piikittelenkö vielä 5 päivää ja otan lauantaina irrotuspiikin, vai unohdanko koko jutun.
Olen masokisti, en tietenkään unohda. Kävin siis apteekissa ostamassa taas 350e edestä lääkkeitä, ja vielä 130e on ostettava jotta saan annokset täyteen. Tämäkin vain koska onnistuin ruuttaamaan yhden annoksen mahan sijasta pöydälle työntämällä pulloon liikaa ilmaa jonka ansiosta litku purskahti lääkkeineen päivineen ruiskun ja neulan saumasta ulos.

Kyllä tämä vaan tuntuu taas niin uskomattoman typerältä.
Yhtä solua varten ei tietenkään lähdetä IVF:n, ja koska Makkosessa ei ole vikaa ei inseminaatiotakaan tarvita. Eli lauantaina tuikkaan irrotuspiikin ja sitten se on kotihoitoa seuraavat 4-5pv.

Taas tekisi mieli kiljua.

Helmi, kiitos ihanasta tsemppauksesta!
Koska teidän tilanteeseen saadaan lisävaloa ja oletteko ollenkaan jaksaneet miettiä tulevaa ja mahdollisia muita vaihtoehtoja? Paljon haleja!

Epätoivo

Vuoto ei ala, ja myös oireet alkavat hiipua.
Rintojen aristus on helpottanut, mahaa ei enää nippaile, ja palelukin on helpottanut.
Ainoa mikä ei helpota on väsymys.

Soitin eilen klinikalle ja sain ultra-ajan loppuviikolle.
Lääkäri haluaa tarkastaa limakalvon paksuuden ja sen perusteella päätetään onko järkeä lähteä edes kokeilemaan jos ei edes vuotoa saada aikaiseksi.
Onneksi apteekissa oli vain yksi pakkaus menopuria (4 olisin tarvinnut), joten jos tähän jämähti hävikki on "vain" 100e+ tutkimukset. Vihan tunteelle ei oikein voi laittaa hintalappua.

Kotona alkaa olemaan aika rassaavaa myös. Minä olen väsynyt, kärttyinen ja saamaton. Palelen kaikki illat sohvan nurkassa peitonalla enkä liiku mihinkään. Makkonen alkaa olemaan myös jaksamisensa äärirajoilla, minkä ymmärrän, mutta toisaalta reagoin niinkuin yliväsynyt ihminen reagoi. Mökötän ja itkeskelen.

Mä en enää tiedä onko tämä tän arvoista?
Mutta pelottavinta on se, että jos lopetan toivomisen.. Mitä minulle jää?

Välihajoaminen

Vietettiin hauska viikonloppu, syötiin hyvin ja hengailtiin.
Käväistiin moikkaamassa ex-miestä perheineen, kävin kampaajalla, ja olin tyttöjen kanssa pitkästä aikaa shoppailemassa.
Ainoa asia joka koko ajan varjosti hauskuutta on tämä hirveä väsymys. Molempina iltoina iski känkkäränkkä, ja painuin ennen puoliyötä nukkumaan. Mä en siis vaan kertakaikkiaan meinaa pysyä hereillä.
Saisi se vuoto jo alkaa!

Eilen iski välihajoaminen, luultavasti kyläily ex-miehellä ja ikean pinnasänkyosasto oli vähän liikaa..
Autossa tuli itku ja se vaan jatkui ja jatkui vielä kotonakin.. Itkin lähinnä fyysistä väsymystä, mutta osansa lienee tällä järjettömällä vauvakuumeella myös. Ja silti! Vaikka väsyttää, nukuin ihan käsittämättömän huonosti. Pyörin, hyörin ja pyörin lisää.