No nyt on (taas) käyty Psykologilla juttelemassa.
Ihan suoraan sanottuna alkaa olemaan jo naurettavaa kuinka monta kertaa meidänkin elämää on nyt pöllytetty eri ihmisten kanssa. Meinaako ne todella, että ei nyt olla ihan varmoja halutaanko lähteä kokeilemaan luovutetuilla munasoluilla kun vasta 3kk sitten vastaaotettiin luovutettu alkio?
Ärsyttää!
Alkaa olemaan rahastuksen maku koko hommassa.
Rahastustapa hyvinkin. Itse muuten koin pakolliset (luovutettujen solujen käytössä vaaditut) sessiot psykon ja sairaanhoitajan kanssa todella ahdistaviksi. Meillä luovutetuilla soluilla tehtiin viimeinen hoito ja toivo oli luonnollisesti aika alhaalla. Nuo sessioinnit lietsoivat TURHIA odotuksia ja toiveita, vaikka siinä vaiheessa itseään jo pyrki suojelemaan pettymyksiltä. Ei nimittäin ole kiva olla henkisesti ihan rikki, kun hoidot taas kerran menevät p*seelleen..
VastaaPoistaNo: psykan visiitti maksoi 100 euroa, sh:n juttutuokio oli reilut 60 euroa. Eli tulihan taas tuettua näitäkin ammattiryhmiä ja tuotua leipää heidän pöytään. Omasta se vaan alkaa olla loppumassa, sen verran paljon rahaa hoitoihin on mennyt.
Turhaapa oli mun kohdalla kaikki. Nyt on hoidot lopetettu, enkä enää aio ikinä niihin mennä uudestaan. Ei myöskään nappaa adoptio ja joutuminen siihen pyöritykseen nyt kun on lekureista päässyt.
Tyhjän saa pyytämättäkin, pysytään siis lapsettomina. ;)
Tsemppiä sinulle kuitenkin, ehkä se siitä vielä tärppäisi lahjasoluhoidolla! Joku niissä kuitenkin aina onnistuu ja plussaa. Sitä ei saisi unohtaa. Joskus vaan ärsyttää sellainen turha ja typerä rahastaminen. Esim. tuosta psykan visiitistä ei jäänyt käteen oikeastaan mitään - ellei siis muhkeaa laskua lasketa - enkä tajua mitä konkreettista hyötyä siitäkin olisi pitänyt olla.
T: Tuulia
Lisään vielä että muutenkin koko juttu oli tosi _hämärä_. Siis psyka suunnilleen kauhisteli mun ikää (38 tällä hetkellä) kun taas lekurit oli sitä mieltä ettei siinä mitään, he hoitaa jopa yli 40-vuotiaita. -Tenttasiko se psyka teiltä asennoitumista sikiöseulontoihin?
VastaaPoistaMeille lekuri sanoi että ps. käynti on ihan vain muodollisuus ja neuvontakäynti. Sitten sain myöhemmin sen lausunnon käsiini ja siinä luki, että ps. PUOLTAA luovutetuilla soluilla tehtävää hoitoa eikä näe sille estettä. Tavallaan nyt vaan kiinnostaa ihan mielenkiinnosta, että mitä jos olisimme sanoneet siellä jotain "väärin" - olisimmeko sitten päässeet tuohon donor-hoitoon?
Se ikäepäjohdonmukaisuus hämää mua joskus adoptiossa. Aina sitä lukee kuinka suomalaiset naisetkin (Linda Lampenius, Marita Taavitsainen ym.) ovat synnyttäneet 39-40-vuotinaina. Ja SE on ok. Mutta adoptiossa yhtäkkiä onkin kamala ja luonnoton asia jos olet 40. "Se on pahaksi lapselle, jos on niin vanha äiti/isä.."
T: Tuulia
Moi Tuulia,
VastaaPoistaMeidän kanssa ei keskusteltu sikiöseulonnoista. Kovasti pohdittiin perimää yms. Ja olenko mä nyt varmasti miettinyt miltä musta tuntuu kun lapsi ei ole mun näköinen..
Totesin, että ei vois vähempää kiinnostaa ja asiat jotka mua mietityttää ei liiku ihan noin pinnallisella tasolla.
Lisäksi niinkuin totesit tekee pahaa miettiä miten toimin kun lapsi on 5v. Kun todennäköisyys on niin häviävän pieni että sinne joskus päästään.
Uskoisin, että nuo ikärajat menee jossain vaiheessa väkisinkin tarkastukseen. Kokoajan on entistä harvinaisempaa, että 25 vuotias on tänäpäivänä valmis Äidiksi vaan lastenhankinta menee kolmenkympin paremmalle puolelle. Mikä näkynee myös luovuttajissa jollain aikavälillä.
Jos 35 on yläikä luovutukselle, alkaa tulevaisuudessa olemaan hankala saada synnyttäneitä luovuttajia.