Painajainen nimeltään POF

Kävin viimeinkin lääkärissä.
Lääkäri ihmetteli järkyttyneenä miten olen voinut olla lähes vuosikymmenen ilman seurantahoitoa, siis paikkaa jossa joku tietäisi tilanteeni. Sain lähetteen yliopistolliseen sairaalaan, mutta vasta elokuulle. Sairaalassa minulle tehdään mm. luustokartoitus, ja saan luultavasti lähetteen myös mammografiaan. Kaikesta tästä jää jälkeensä b-lomake, josta jo Helmi viimeviikonloppuna puhui. Sillä saan lopun elämääni ilmaiset korvauslääkkeet.

Onneksi lääkäri yksityisellä lähetteestä huolimatta, ja pyynnöstäni myös tutki minut, otti papan ja ultrasikin. Sain hormonikorvayshoito -reseptin, joka osoittautui heti seuraavaksi painajaikseksi.
Päänsärky alkoi ensimmäisestä pilleristä, eikä ole sen jälkeen loppunut. Se on jäytävää, puuduttavaa ja lannistavaa hormonipäänsärkyä, joka ei liikahdakaan särkylääkkeillä, ja joka kaataa sänkyyn muttei unella parane. Se pienen pieni helvetti. Sitä elän kunnes kroppani tottuu lääkkeisiin. Toivottavasti pian.

Makkonen kävi jälleen magneetissa, mutta saa tulokset vasta kahden viikon päästä.
Raukka on ollut hermoheikko jo muutama päivä ennen kuvausta. Molempien hermostuneisuus on johtanut typeriin riitoihin typeristä asioista, mutta on jo helpottanut kun saimme keskusteltua pelot poikki ja pinoon. Jos virallinen diagnoosi tulee, se tulee ja sen kanssa eletään. Päivä kerrallaan.

Nyt takaisin nukkumaan.. Kolmansille päiväunille tänään. Painajaisten maahan.