Nyt on käyty ja keskusteltu, vaikka lopullista päätöstä ei olekaan vielä tehty. Lääkäri haluaa ensin rauhassa tutustua historiaani ja lisäksi Makkosen pitää käydä "koppitestissä" loppuviikosta. Asia joka stressaa sitä huvittavan paljon, vaikka mitäpä minä naisena asiasta ymmärrän oikeastaan.
Ensiviikolla sitten lääkäri soittelee ja kertoo mielipiteensä. Koitetaanko vai eikö koiteta.
Eilen tapasin ensimmäistä kertaa entisen mieheni 1.5kk:n pienen prinsessan sukulaistytön syntymäpäivillä.
Oli helppo huomata kaikkien läheisten jäykistymisen kun mies saapui paikalle uuden perheensä kanssa. Rakkaat ihanaiset.. Mutta kaikki oli täysin kivutonta, asia josta ehkä hiukan itsekin yllätyin.
Uskoisin, että koska koimme niin paljon aiheeseen liittyvää pahaa yhdessä, en yksinkertaisesti edes pystyisi olemaan hänelle kateellinen tai katkera. Jos joku ansaitsee onnensa, se on hän. Lisäksi entisen mieheni uusi vaimo on mielestäni todella ihanan oloinen ihminen, joten mitäpä sitä murehtimaan. On tässä jo tarpeeksi murheita muutenkin, että vielä jaksaisin tuollaisen painon selkäreppuuni nostaa.
Mä olen täällä odotuksessa mukana ja toivon niin kovasti, että saatte hyviä uutisia takaisin. Mihin hoitoon olisitte valmiita ryhtymään? Ei tarvitse kertoa, jos ei halua...
VastaaPoistaMä jotenkin kuulen korvissani sen vaivautuneisuuden ja hiljaisuuden tuolla kohtaamisessa... On se kumma miten ihmisen luonto ajattelee heti pahinta. Sun ois vissiin pitänyt aiheuttaa joku kohtaus, että olisivat vieraat saaneet myhäillä partoihinsa.
Ihanaa kuitenkin, että olette aikuisia ja olet jaksanut ajatella asiat loppuun asti!!
Jään jännityksellä odottamaan tulevaa ;).
-Helmi