Itkuvirsi

Keskenmenosta on nyt kaksi viikkoa ja puoli päivää. Se ei edelleenkään ole ohi.
Sairaalassa päädyttiin alunperin siihen, että kohdun annetaan tyhjentyä luonnonmukaisesti mutta äskeisessä  tarkastuksessa kohtu todettiin niin araksi, että on syytä epäillä jäänteiden aiheuttamaa kohtutulehdusta. Tämä taas aiheutti sen, että sain kohduntyhjennyslääkkeet joiden vaikutuksen alkamista tässä odottelen sydän kurkussa. Lisäksi mukaan lähti antibioottikuuri.

Keskenmenon jälkeinen viikko oli helvettiä. Kohtu supisteli jatkuvasti ja olin kaikin puolin hajalla fyysisesti. Viimeviikko oli helpompi, mutta nyt saan aloittaa koko paskan alusta. Tästä syystä nyt kirjoitankin. Älkää koskaan suostuko jäämään odottamaan kohdun luonnonmukaista tyhjentymistä, vaan ottakaa ne pillerit! Kipua tulee hetkeksi enemmän jos tulee, mutta se on sillä siisti ainakin suurimmassa osassa tapauksia.

Henkinen puoli on vielä täysin käsittelemättä. Toki olen itkenyt ja pidätellyt ja kärsinyt monen päivän migreeneistä, mutta en ole vielä edes ajatellut asiaa kunnolla ja oikeasti. Lähinnä olen yrittänyt uskotella itselleni olevani paranemassa sitkeästä flunssasta.
Huomenna menen juttelemaan psykologin kanssa, jonne sain ajan työterveyden kautta. Olen edelleen ihan lukossa, ja viikonloppuna tein virheen juodessani itseni humalaan. En muista koskaan käyneeni niin alhaalla ja pimeässä kuin minne ajatuksissani perjantaina lopulta ajauduin. Kroppakaan ei toimi niinkuin ennen, vaan alkoholi nousee päähän heti. Läksy opittu.
Ehkä vielä jonakin päivänä olen taas minä, enkä synkkä pilvi täynnä synkkiä ajatuksia joka vetää muutkin mukanaan negatiivisuuteensa. Ehkä..