Aaltoja

Vaihdevuodet ilmeisesti paukahtivat jälleen satasella käyntiin. Liekö viimeisin hoitoyritys laukaissut ne.
Eilen palaverissa iski yhtäkkiä tunne kuin jokainen ihohuokoseni olisi pieni geysir ja uin hiessä. Jalkoja särkee kuin joku olisi hakannut niitä mailalla, enkä saa nukuttua. Lisäksi maailmankatsomus on jälleen matalaakin matalammalla. Eilisen illan mm. itkin sitä ehtivätkö vanhempani koskaan näkemään lapsenlastaan jos adoptio ei jostain syystä onnistukaan tai jos jonotus kestää vuosia.

Aamulla en jaksanut nousta töihin, ja yritin saada uutta aikaa lääkäriin, mutten edes tiedä minne mennä enää.
Työpaikkalääkärissä jalkasärkyä katsottiin ihan väärältä kantilta (vaikken lääkäri olekaan, olisin silti osannut kertoa ettei kyse ole neurologisesta ongelmasta), ja lapsettomuusklinikan asiakkaita emme enää ole, ja vaikka olisimme, tuskin heitäkään kiinnostaisi.

Tänään soitin uudestaan työterveyteen, mutta aika olisi mennyt monen viikon päähän, ja nuiva nainen puhelimessa ilmoitti "tule jonottamaan niin saat saikkua". Teki mieli käskeä neitokaista painumaan jonnekin missä aurinko ei paista. En minä halua saikkua, minä haluan että joku kertoo mikä on vialla? Miksi en saa nukuttua ja miksei jalkasärky hellitä? Tyydyin läimäisemään luurin kiinni. Sen jälkeen kun olin ystävällisesti kertonut harkitsevani asiaa. Olen selkärangaton.

Lopulta soitin yksityiseen gynekologikeskukseen ja varasin ajan muutaman viikon päähän. Aion heittää hoitohistoriani pöytään ja toivoa että saan apua, tai edes lähetteen jonnekin josta saan apua. Olen loputtoman väsynyt olemaan väsynyt, kyllästynyt vaikuttamaan luulosairaalta, kurkkuani myöten täynnä oireita ja särkyjä ja kolotuksia, enkä kertakaikkiaan jaksa enää olla masentunut. Koska on hymyn vuoro?

Ps. Helmi, olisi aivan ihanaa jos tulisit käymään! Onko sinulla ehdotusta ajankohdasta?