Aaltoja

Vaihdevuodet ilmeisesti paukahtivat jälleen satasella käyntiin. Liekö viimeisin hoitoyritys laukaissut ne.
Eilen palaverissa iski yhtäkkiä tunne kuin jokainen ihohuokoseni olisi pieni geysir ja uin hiessä. Jalkoja särkee kuin joku olisi hakannut niitä mailalla, enkä saa nukuttua. Lisäksi maailmankatsomus on jälleen matalaakin matalammalla. Eilisen illan mm. itkin sitä ehtivätkö vanhempani koskaan näkemään lapsenlastaan jos adoptio ei jostain syystä onnistukaan tai jos jonotus kestää vuosia.

Aamulla en jaksanut nousta töihin, ja yritin saada uutta aikaa lääkäriin, mutten edes tiedä minne mennä enää.
Työpaikkalääkärissä jalkasärkyä katsottiin ihan väärältä kantilta (vaikken lääkäri olekaan, olisin silti osannut kertoa ettei kyse ole neurologisesta ongelmasta), ja lapsettomuusklinikan asiakkaita emme enää ole, ja vaikka olisimme, tuskin heitäkään kiinnostaisi.

Tänään soitin uudestaan työterveyteen, mutta aika olisi mennyt monen viikon päähän, ja nuiva nainen puhelimessa ilmoitti "tule jonottamaan niin saat saikkua". Teki mieli käskeä neitokaista painumaan jonnekin missä aurinko ei paista. En minä halua saikkua, minä haluan että joku kertoo mikä on vialla? Miksi en saa nukuttua ja miksei jalkasärky hellitä? Tyydyin läimäisemään luurin kiinni. Sen jälkeen kun olin ystävällisesti kertonut harkitsevani asiaa. Olen selkärangaton.

Lopulta soitin yksityiseen gynekologikeskukseen ja varasin ajan muutaman viikon päähän. Aion heittää hoitohistoriani pöytään ja toivoa että saan apua, tai edes lähetteen jonnekin josta saan apua. Olen loputtoman väsynyt olemaan väsynyt, kyllästynyt vaikuttamaan luulosairaalta, kurkkuani myöten täynnä oireita ja särkyjä ja kolotuksia, enkä kertakaikkiaan jaksa enää olla masentunut. Koska on hymyn vuoro?

Ps. Helmi, olisi aivan ihanaa jos tulisit käymään! Onko sinulla ehdotusta ajankohdasta?

Alias

Alias muuttui avioliiton myötä, mutta blogi pitäköön alkuperäisen nimensä.

PeLan kaavake istuu keittiön ruokapöydällä valmiiksi täytettynä.
Vielä se ei ole matkalla postiin. On liikaa ajateltavaa ja päätettävää ennen sitä.
Päätimme myös odottaa Makkosen magneettikuvauksen tuloksia. Kuvaus on ensikuussa.

Kaavakkeen myötä olen alkanut kyseenalaistamaan asioita.
Kenen käsissä on tuleva Äitiyteni? Kenellä on valta sanoa "Ei, sinä et ole hyvä ihminen" tai päättää että Makkosen sairaus on este adoptiolle. Kuka on tämä ihminen joka tulee pitelemään käsissään koko elämäämme, ja tulenko minä antamaan sen tapahtua?

Kyseenalaistaminen alkoi lomakkeen kysymyksestä "Miksi haluatte lapsen".
Mitä siihen voi vastata? Tai enemmänkin mikä vastaus on väärin? Tuskin kukaan kirjoittaa kaavakkeeseen tarvitsevansa apua koirien ulkoilutukseen tai roskien viemiseen.
Jos kysyt esikoistaan odottavalta pariskunnalta miksi he haluavat lapsen, mitä odotat heidän vastaavan?

Muutama ajatus

Kiitos paljon onnitteluista Helmi ja Wilmaliina!
Juuri äsken täyteltiin tuota esitieto kaavaketta, mutta jäin jumiin kohtaan Vaimon nimi.
Niin oudolta kuin se kuullostaakin, en tiedä nimeäni. Nimimuutos lappu on vielä jättämättä, ja edelleen painin välillä Pulliainen-Makkonen, vai pelkkä Makkonen.
Pulliainen (nimi ei siis oikeasti ole Pulliainen) ei ole tyttönimeni, vaan nimi edellisestä liitostani. Se on kuitenkin minulle hyvin tärkeä, ja myös hiukan erikoisempi. Silti en tiedä onko väärin jättää noin iso muisto edellisestä liitosta nykyiseen? Tai onko minulla edes oikeutta nimeen vaikka se vielä omani onkin. Suuria ovat pienelle ihmiselle pienet pohdinnat.

Sitten masentavampia uutisia. Lento Nykiin oli melkoinen kokemus, kone yritti laskeutua, mutta myrskyn vuoksi joutuikin vetämään takaisin ylös muutama sata metriä ennen kenttää ja laskeutumaan eri osavaltioon. Yllättävää kyllä, siihen loppui Pulliaisen ja Makkosen tupakoimattomuus. Ärsyttävää, miksi polttaminen on kuin pyörällä ajo? Sen osaa aina. Ja miksi sen laukaisee ihan hölmöt asiat. No, en silti aio luovuttaa, vaan lopetan uudelleen.

Jet Lag

Kotona ollaan, ihana ihana reissu takana ja aivot mannapuurona Jet Lagin vuoksi.
Pulliainen on muuten nykyään Rouva Pulliainen-Makkonen.
Meidät vihittiin matkalla paikallisessa maistraatissa. Edes matkaseura ei tiennyt suunnitelmista, eli täytenä yllätyksenä tuli kaikille. Ihana aurinkoinen kevätpäivä.

13.3 Meillä oli tosiaan alkuinfo PeLassa, joka oli melkoisen turha. Mitään uutta ei opittu, mutta toki jos joku menee sinne eikä ole vielä asiaan lainkaan tutustunut saa varmasti jotain irti. Me saimme irti ainoastaan paperit joilla voimme hakeutua neuvontajonoon. Se onkin seuraava askel.

Infoa

Huomenna menemme PeLan aloitusinfoon, ja lauantaina se onkin sitten sinivalkoisin siivin "uuteen maailmaan".
Allekirjoittanut on ollut viimepäivät kuin loukkaantunut eläin, kiertänyt kehää ja hakenut paikkaa jossa olla yksin ja hajoilla. Syy? Lentopelko.
Kuullostanee naurettavalta jos ei kyseisestä vaivasta kärsi, mutta minulla se aiheuttaa kaikkea keskivaikeista paniikkikohtauksista vatsaongelmiin ja unettomuuteen. Jokainen ulkomaanreissu pitää tämän vuoksi miettiä useaan otteeseen ja punnita tarkkaan onko matka varmasti ahdistuksen arvoinen.

Sure it would change my perspective

I'm certain I would change today

I'm certain it would change our ways

Would things fall into place?

I want you to lead me

Take me somewhere

Don't want to live

In a dream one more day

In Flames - Come clarity

Pieni tauko

Hengissä ollaan, mutta koska tulevaisuus on hiukan epäselvä, blogi varmaan päivttyy vähän harvemmin hetken aikaa.
Olemme lähdössä kahden viikon päästä reissuun, ja sen jälkeen on ihana pääsiäinen lähisuvun seurassa, ja muutoksia töissä. Paljon siis iloakin elämässä on, ja siihen nyt keskitytään taas täysillä jotta päästään ylös kuopasta.
Sen verran voin sanoa että nyt on Pulliaisen kohdalta lapsettomuushoidot käyty ja on aika siirtää katse ja ajatukset kokonaan adoptioon. Makkonen ottikin jo yhteyttä PeLaan ja nyt odotamme postista listaa aloitusinfo päivistä. Edessä on pitkä ja hyvin raskas tie, jonka toivottavasti pääsemme kulkemaan.

Jos jostain haluan kiittää, se on siitä että olen löytänyt ihmisen joka kulkee tässä kanssani, haluaa samaa kuin minä ja jota kaiken lisäksi rakastan ihan järjettömän paljon. Ja vielä kokoajan enemmän.

Kiitos Helmi ja Helmikäs tuesta ja tsempistä.
Helmi: Sä tiedät että mä oon täällä jos tarvitset, viestiä vain niin olen linjoilla.
Helmikäs: Onnittelut mahtavasta punktiotuloksesta ja tuhannesti onnea matkaan!