Verta ja itsesääliä

Tiistaina illalla alkoivat krampit. Ensin hiukan miedompana, mutta kuitenkin siten että joka kerta noustessani ylös kramppi pakotti minut kumaraan. Sain kuitenkin jotenkin nukahdettua. Aamulla krampit lähtivät ihan käsistä. Koko alakerta kramppasi, tuntui kuin väliliha olisi ruuvinvääntimessä. Krampit kestivät kau-an, eikä kävely onnistunut.

Koska verta ei tullut, ja kramppi oli peräsuoli/emätin akselilla eikä niinkään alavatsassa sain käskyn mennä terveyskeskukseen. En muuten mennyt.
Vatsani oli aivan kivikova ja ehdin jo epäillä umpisuolta kunnes noin kello kahdeksalta tulvaportti viimein aukesi ja verta alkoi tulemaan. Paljon.

En päässyt omin voimin autosta ylös joten Makkonen haki apua ja minut kärrättiin pyörätuolissa polille. Krampit olivat jotain käsittämätöntä ja olen sentään kaksi sikiötä "synnyttänyt" vessanpönttöön. Kipu oli viedä tajun eikä esim. pissaamisesta voinut edes haaveilla. Tässä vaiheessa kipu oli levinnyt myös molempiin munasarjoihin.

Pääsin aika nopeasti lääkärin tutkittavaksi. Ulrassa näkyi elävä alkio (11+5), mutta myös massiivista vuotoa sekä n.7cm halkaisijaltaan oleva hematooma. Mikään ei kuitenkaan selittänyt krappaavaa alakertaani. Minut kärrättiin takaisin tarkkailuun ja sain kipulääkitystä. Pikkuhiljaa seuraavien tuntien aikana (ja saatuani vielä toisen hevossatsin kipulääkettä) krampit alkoivat helpottaa.

"Onko sinulla kuumetta?" Kysyi hoitaja ja vastasin kieltävästi. Mittari korvaan ja sim-sa-la-bim 38,2C. Ei ehkä tunnu paljolta, mutta miettikää mikä määrä panadolia yms. tuossa vaiheessa oli jo alla?
Siinä ei kauan ihmetelty kun olin jo ostastolla ja antibioottitippa lauloi.
Aamulla minut tutki uudelleen kolmen erikoislääkärin armeija. Tuomio oli tyly. Istukka vuotaa alapäästä ja hematooma on kohdun kaulan edessä. Lääkärin sanoin "Joko tämä menee kesken tänään, tai huomenna tai vasta esim. kolmen kuukauden päästä...".

Oikeastaan ainoa valo vitun pitkässä tunnelissa on se pikkuinen mahdollisuus jossa kohtu kestää tulehtumatta sellaisille viikoille, että vauva on elinkelpoinen.

Nyt olen kotona, ja kivut kramppien jälkeen ovat aika hurjat. Kuin minut olisi hakattu sisältäpäin. Olen aivan loppu.
Tätä en ymmärrä! Jos tilanne on toivoton, miksei minulle suositella raskauden keskeytystä? Nyt käytännössä makaan paikallani lamaantuneena ja odotan koska maailmani murtuu? Teen hidasta kuolemaa.

Olen nähnyt ihan tarpeeksi verta eliniäksi, ja kokenut varmasti enemmän kipua viimeisen kolmen viikon sisään kuin moni kokee koskaan. Koska tämä loppuu? Joko saan luovuttaa?

Tyhmä! Tyhmä! Tyhmä!

Makkonen on myös kipeä ja kärsii korkeasta (yöllä yli 39) kuumeilusta sekä nielurisatulehduksesta johon Hän syö antibiootteja. Kaksi sairastavaa, puolikuntoista temperamenttia samassa talossa tekee meistä melko räjähdysherkkiä ja kiukuttelu on jokapäiväistä.

Tänään aamulla kuitenkin riita maailman typerimmästä asiasta (kortisonin turvottaman kroppani peittämiseen kelpaavien kesähousujen kaivaminen lappeelta) lähti täysin lapasesta ja viskoin vaatteita pitkin seiniä. Ja onnistuin repäisemään taas jonkin paikan auki koska alkanut vuoto oli aikamoista.

(Herkät jättäkää lukeminen tähän!)
Verta valui siis taas lorisemalla ja tilanteen kruunasi vaalea klöntti joka hulahti pönttöön.
 "Meidän vauva on tuolla pöntössä!" kiljuin (koska kukaan ei voi väittää etten hallitsisi draamaa) ja itkin hysteerisesti samalla kun vaadin Makkosta noutamaan kioskilta lapsenmurhaajavaimolleen tupakkia. Makkonen kieltäytyi ja pakotti hysteerikon vaaka-asentoon.

Nyt taas maataan, ja vuodetaan valtoimenaan. Ja kirotaan sisäisesti omaa uskomatonta typeryyttä. Lopetan sanomalla tyhjentävästi voi perkele. Koska siltä nyt piruvie tuntuu.

9+3

Taas on käyty tarkastuksessa. Lääkäri yritti aluksi katsoa sykettä mahan päältä, mutta pikkukaveri ei vielä näkynyt joten tehtiin pikainen alaultra. Pikainen siksi, ettei ultraus ärsyttäisi paikkoja enää enempää.

Kyydissä ollaan edelleen, ja kädetkin heilahtelivat. Mitään mittoja ei tälläkertaa otettu, vaan kurkistettiin sykkeen varmistamiseksi. Verta näkyi edelleen suuria määriä, eikä allekirjoittanutta ainakaan lohduttanut lause "tällaisissa tapauksissa myös keskiraskauden keskenmenon riski kasvaa huomattavasti." Ihanaa, saan siis pelätä herkeämättä vielä 7kk (toivottavasti).

Ensi keskiviikkona meillä on aika uudelle erikoislääkärille ja samalla tehdään NP ultra. Sairausloma jatkuu ainakin seuraavat kaksi viikkoa, mutta mikäli uutta vuotoa ei tule saan viikonloppuna jo varovasti liikkua. Liikkua on tässä tapauksessa hyvin väljä käsite joka tarkoittaa lähinnä istuvaa asentoa.

Lepoilua

On tää aika tuskaista. Mielessä pyörii kokoajan ahdistavia ajatuksia siitä mitä tapahtuu jos veri pääseekin kohtuun. Lisäksi sain jostain aikaiseksi järkyttävän flunssan eikä ilma kulje kumpaakaan suuntaan. Pysy tässä nyt paikallaan kun tekisi mieli tehdä ihan mitä tahansa että saisi ajatukset hetkeksi muualle.

Abortus imminens. Uhkaava keskenmeno.
Näin lukee sairaslomatodistuksessa. Tuleeko mieleen ainoatakaan tapausta jossa km olisi jäänyt asteelle uhkaava? Ei minullekaan.

Helmen sanoin: Kyllä taas riittää draamaa.

Rakkaus on rikkaille

Ainakin tällainen Äidinrakkaus jota meikäläinen tavoittelee.
Karkeasti laskettuna, kun tää homma on ohi ollaan pistetty palttiarallaa 10 000€ menemään. Ja se on ainoastaan tähän viimeisimpään yritykseen.

Jos laskisin yhteen jokaisen lääkärikäynnin, ultran, lääkkeen, hoidon, postimerkin ja bensalitran jotka lapsettomuuteen on viimeisen 8v aikana uponnut joutuisin varmaan oksentamaan. Siis en laske. Mutta arvata osaan minäkin :(

Pahoittelen negatiivisia aaltojani. Koiperhonen vaan lensi tänään tyhjästä lompakosta ja aiheutti tämänkertaisen tuskan. Jos tämä yritys nyt onnistuu, se on varmasti joka ikisen pennosen arvoinen kertaa sata. Pelottaa vain hemmetisti kun historiadata ei kauhiasti kannusta.

Sitten itse asiaan; Vuoto alkoi lopulta, ja seuraava kierto varmistetaan e-pillereillä. Jos luovuttajan kanssa käy tuuri (eli soluja tulee), siirtoon päästään toivottavasti Toukokuun lopussa. Peukut ja varpaat pystyssä ja ristissä.
Lähinnä siitä että soluja tulee, aikataululla ei ole mitään väliä. Voisin mennä siirtoon vaikka Jouluaattona keskellä yötä jos se siitä on kiinni.