Puhelu

Tänään tuli puhelu. Meille on löytynyt luovuttaja ja hoidot tapahtuvat näillänäkymin Toukokuussa.
Jännittää. Mitä jos kaikki menee taas päin persettä?
Kestänkö minä?
Kestääkö Makkonen?

Laihis on yhtä perhanaa sekin. Olen kaksi viikkoa kituuttanut 1210 kalorin voimalla, ja lihonnut 600g.
Sen siitä saa kun käy kesken dieetin juhlimassa synttäreitä. Voi turhautuneisuus ja ärripurrius.

Koska tämä koko homma on mennyt tähän pisteeseen, että kaikki aiheeseen (lapsettomuus, hoidot, hormonit..) liittyvä on saanut negatiivisen sävyn? Valoa ja toivoa on tosi vaikea kaivaa esiin.

Läskiäkin läskimpi läski

No ei ehkä ihan noilla sanoilla, mutta työterveydestä ilmoitettiin että muutaman prosentin painonpudotus ei olis huono idea..
Ai että mä vihaan laihduttamista. Mulle ainoa oikea laihdutus järjestelmä on "syö mitä haluat, mutta vähemmän".. Ainoa vaan että (jälleen syytän talvea) mulla ei näinä päivinä kiinnosta tippaakaan mitä suuhuni laitan. Kun pääsen kotiin, vedän villasukat jalkaan ja kokkaan jotain ihanaa ja lohdullista, kuten linssi-pataa tai sitruunapastaa, istahdan pöydän ääreen kulhoineni ja luen kirjaa, ja havahdun kun kulho numero kolme on tyhjä.

Mistä mä nyt revin motivaatiota jonkun salaatin puputtamiseen kysyn vaan?