Uusi vuosi

Viimeiseen muutamaan viikkoon on mahtunut paljon.

Rintasyöpäpelkoa, kun molemmat rinnat täyttyivät kutisevasta ihottumasta. Tämä syövän muotohan on "vanhojen ihmisten" eli vaihdevuosi-iän ylittäneiden tauti. En kuitenkaan lue itseäni kuuluvaksi nuoret ihmiset -kategoriaan koska olen jo 8 vuotta popsinut vaihdevuosilääkitystä muodossa tai toisessa. Onneksi pelko hälveni kun kortisonhoito alkoi tehoamaan ja oireet menivät atopian piikkiin. Näinhän ei pitäisi Pagetin taudissa tapahtua, vaan hilseily jatkuu.

Huolta siskosta, joka joutui perheineen ryöstön kohteeksi joulumatkallaan Miamissa. Kaikki vietiin, paitsi matkalaukut joita lentoyhtiö ei vieläkään ole saanut toimitettua perille vaikka matkaa on takana jo viikko.

Ihana, lämminhenkinen joulu vanhempien ja appivanhempien kanssa. Olin ollut hyvin kiltti ja olen nyt onnellinen lokki-valaisimen, mini macin ja iittalan astioiden omistaja. Maha on vieläkin turvoksissa, eikä konvehtivarasto tunnu loppuvan koskaan.

Takanrakennuksen aloittaminen. Olohuoneen lankkulattiassa on nyt ammottava reikä joka pian täytetään sementillä. Päälle nousee ihanainen uusi minitakka. Joululahja sekin.

Näillä eväillä siis uuteen vuoteen. Olen viimeaikoina miettinyt paljon tulevaisuutta, ja vaikka seuraava lääkärikäynti on jo nurkalla huomaan ajattelevani yhä enemmän tulevaisuuttamme lapsettomana parina. Mielikuva lapsesta hiipuu kokoajan kaukaisemmaksi, en osaa enää ajatella meitä lapsiperheenä. Alitajuntaniko minua suojelee?

Loppuun vielä onnittelut rakkaalleni, ihanalla Makkoselle joka täyttää tänään vuosia. Onneksi olkoon rakas! Muista aina, että olet minun pienen maailmani tärkein ihminen.

Joulutoive

Että jokainen Teistä saisi ensivuonna sen mitä tällä hetkellä maailmassa eniten itselleen haluaa. Oli se sitten plussa, lapsiesitys tai vaikka joulunpunainen auto.

Oikein ihanaa ja rauhallista joulua Teille jokaiselle!

t.Rva.M

Otsassani on fal..

Tiesittekö, että tiettyjen hormonien yhdistelmä aiheuttaa kaksi viivaa raskaustestiin, vaikka kohdussa olisi pelkkää ilmaa?
Tiedättekö myös, mitkä hormonit tätä aiheuttavat?

Minä en. Tiennyt kumpaakaan vaikka ensimmäistä osasin toki epäillä.
Mutta voin kertoa että jälleen menivät Makkosilla ainesosat koktailissa kohdalleen, ja kaksi testiä ja kaksi päivää myöhemmin kipitin pitkin jäistä katua labraan verikokeisiin.
"Labra on kiinni, jouduimme sulkemaan sen tänään aikaisemmin".
Miksei lääkäri viitsinyt tätä mainita kun puhuin Hänen kanssaan muutama tunti aikaisemmin?

Lähtete käteen ja kipinkapin nilkkojeni terveyttä uhaten seuraavaan labraan.
"Miksi sinä meille tulit, ja olisit tullut edes aikaisemmin, nyt tämä tulos ehtii vasta huomiseksi iltapäiväksi".
Oi Suomi Suomi, sinä asiakaspalvelun luvattu maa.

Seuraavana päivänä, hullun työpäivän päätteeksi, tunti ennen pikkujoulujen alkuja sain tuloksen. hCG alle 3.

Huh hah hei

Hiukkasen meinasi aamusta huipata. Osasyynä se 9 putkilollista verta jotka luovutin tieteellisiin tutkimuksiin, mutta pahimman polvien notkahduksen kyllä aiheutti niistä syntynyt lasku.
Tuohon rahapinkkaan kun vielä lisätään Makkosen dna testi ensiviikolla... Meillä on jouluruokana kaurapuuroa. Vieraat tuokoot omat voisilmänsä meillä ei sellaisiin ole rahaa.

Huh hah ja hei.

Isosti varpaat kippuralla toivon, että raha ei mennyt hukkaan. Jos vastaus on jälleen "nämä oli kaikki ihan normaaleja" saattaa kirkaisu kuulua ruotsiin saakka.

Diagnoosi(n tapainen)

Olin eilen jälleen uudella klinikalla 2h.
Ensimmäistä kertaa alkoi tuntumaan siltä, että ollaan jäljillä.
Tähän asti ei koskaan ole päästy keskustelussa sellaiselle tasolle, että tunnistaisin lääkärin puheista oman kroppani. Minua on aina hoidettu massapotilaana, liukuhihnalta.
"Ai, ei munarakkuloita, no piikitetäänpä vähän hormonia".

Kertaakaan, en ole piikittämisen tuloksena onnistunut luomaan mitään kystaa parempaa.

Eilen avasin jälleen haarani, ja molemmissa munasarjoissani oli rakkuloita. Toisessa 2, toisessa 3.
Ikinä aikaisemmin en ole tähän ihmeeseen törmännyt. Vaikka toki se on tapahtunut, olenhan ollut kahdesti spontaanisti raskaana.
Sain jopa ultrakuvan muistoksi ihmeestä.

Eipä nyt innostuta. Rakkulat eivät ole hedelmöittymiskelpoisia, sillä käyttämäni järjettömän suuruinen estrogenmäärä tappaa ne. Mutta ne olivat siellä! Se oli jo ihme itsessään.

Haastattelun, edellisen lääkärin testitulosten, sekä tämän todella yllättävän löydön tuloksena alustava diagnoosini on "Aaltomaisesti oireileva autoimmuunisairaus". Ilmeisesti reuman sukuinen. Lääkäri arveli sairauden oireilevan hyökkäämällä munasarjojeni kimppuun aina, kun elimistössäni on tulehdus. Tämä voisi olla siis mikä tahansa flunssasta kipeytyneeseen niskaan.
Nyt aloitamme uuden, järjettömän testeissäjuoksukierroksen. Tälläkertaa olen varovaisen toiveikas. En biolapsen saannin suhteen, vaan sen suhteen, että mystinen perussairauteni saisi lopultakin nimen. Ehkäpä nimellinen sairaus olisi helpompi saada kuriin, ja ehkä sen avulla lahjasoluhoidot saisivat todellisen onnistumisen mahdollisuuden. Ehkä.

Pidetäänkö peukkuja? :)

Lipsun

Kiitos kaikille kommenteista ja tsempityksistä. Vertaistuki on hyvin tärkeää.

Olen alkanut lipsumaan. Pienistä asioista.
Olen lipsunut tupakoimattomuudesta. En pahasti, mutta kuitenkin.
Makkonen kysyi onko järkeä olla polttamatta jos tupakka pelastaa avioliiton? Se oli vitsi. Mutta sen takana oli hitunen totuutta.
Huudan jatkuvasti. Itken kokoajan.
Olen kovin, kovin väsynyt.

Osasyy kaikkeen tähän on myös työni, joka on stressaavaa, ja jonka kanssa vapaa-aikani ei tasoitu. Ei sinnepäinkään.
Vihaan jokaista aamua, jona istun ruuhkassa matkalla töihin.
On työssäni hyvääkin, muuten en jaksaisi edes tätä vähää. Mutta hyvä ei tasapainota huonoa.

Syön huonosti. Paljon paljon makeaa. Tämä on outoa koska en pidä makeasta.
Mässytän iltaisin ja aamuisin turvottaa. Mutta en jaksa välittää. En meinaa löytää välittämiseen syytä.

Minun pitäisi olla onnellinen, mutta en jaksa. Tuntuu kuin onnellisuus vaatisi yrittämistä. Eikä minussa ole yritystä jäljellä.
Minulla on ihana mies, ihana uusi koti, työpaikka ja terveyttä. Ainakin enemmän kuin joillain toisilla.

Mutta minä vain itken ja lipsun

Kustannussyistä valo tunnelin päässä on sammutettu

Ei lähtenyt raskaus. Tälläkään kertaa.
Ei vaikka laihdutin 5kg, lopetin tupakoinnin kuukausi etukäteen, ja söin siirtopäivästä lähtien Primaspania. Raskausajan vitamiineja en ole koskaan lopettanutkaan.. Kallis purkki, syön loppuun.

Mielessä pyörii nyt vain yksi ajatus.
Miten Jumalauta maho voi akka olla, ettei onnistu tulemaan raskaaksi edes kahdella priima-alkiolla?