lauantai 28. toukokuuta 2011

8+6

Terveisiä sairaalasta.
Kävin eilen vähän makoilemassa välillä sielä, kun klinikalle en päässyt ja kivut olivat sitäluokaa, että oletin istukan roikkuvan jo puoliksi ulkona.
Lääkäri epäili tulehdusta, ja uhkaili raskaudenkeskeytyksellä. Vaarassa on kuulemma sekä kohtu, että henki jos pääsee tulehtumaan. Ihmettelin vain mielessäni miksi ihmiselle voidaan antaa uusi sydän, mutta 5cmx5cm hematooman ihmaiseminen alapäästä on täysin mahdoton tehtävä. Eikä ilmeisesti antibiooteistakaan ole kuultu? Henki pois vaan.

No, onneksi arvot olivat ok eikä massiivisten kipujen syy koskaan selvinnyt.
Kaveri liikahteli ultrassa jo hiukkasen, mutta edelleen koska alkio on pienempi kuin hematooma on riskinä että ulostautuvat saman aikaan.

Nyt alkaa sitten rv9, ja jostain luin (Internetin pitäsi olla kielletty raskauden aikana sanoo Makkonen), että se on kaikkein vaarallisin viikko koska niin moni sisäelimistä kehittyy viikolla 9. Mitään "virallista" artikkelia en aiheesta tosin löytänyt. Onko tässä perää?

Jatkamme makaamista ja pelkäämistä. Siitä huolimatta oikein hyvää viikonloppua kaikille!

7 kommenttia:

  1. Hienoa, että pikkukaveri on pysynyt matkassa! Tsemppiä, toivottavasti se pysyy siellä edelleenkin. Jokainen päivä on tosiaan VOITTO, jokainen päivä on lähempänä aikaa, kun pieni voi syntyä turvallisesti! Kannattaa onnitella itseään jokaisesta kuluneesta päivästä. :)

    VastaaPoista
  2. Lääketiede on kyllä niin kummallista... Lapsia saadaan aikaan sen avulla ja niitä saadaan jopa pelastettua mitä haastavimmista tilanteista, mutta sitten taas... Se vaan taitaa olla niin, että mitä pienempi sen vaikeampi. Eli jokainen päivä lisää on vaan tässä tapauksessa plussaa!

    Mikä sun oma fiilis on? Tietysti pelottaa ja huolestuttaa, mutta ootko ehtinyt sopeutumaan ajatukseen lepäilystä ja liikkumattomuudesta? Nimimerkillä: ADHD ja pelkkä ajatuskin ahdistaa...

    Voimia ja Pusuja!!

    VastaaPoista
  3. Hirmuisesti suojelusenkeleitä turvaamaan pienen matkaa maailmaan! t. Tanja

    VastaaPoista
  4. Helmi, en todellakaan ole ok makoilun ja liikkumattomuuden kanssa. Jokaisen ultran jälkeen helpottaa hetkeksi, mutta vaikka kokoajan on tietoinen siitä miksi joutuu olemaan paikallaan ei se sitä helpota.
    Muutaman kunnon v**tuperk**e itkuraivarit olen saanut kun en vaan enää jaksa katsoa telkaa, enkä keskittyä kirjoihin. Puutarha on hunnigolla ja perennat kuolleet kun minä vaan makaan.

    Tasan yksi persoona on onnellinen tästä ja se on meidän kissa. "Jeee Mami on kokoajan munkaa ja mä saan makaa sen päällä jeeee!".

    Kiitos taas tuesta kaikille, todellakin tuen että pieni pysyy kyydissä ja kasvaa hematoomaa isomaksi pian :)

    VastaaPoista
  5. Jänskään niin sun kanssa tuota... Ja toivon kovasti että kaikki menee hyvin!

    VastaaPoista
  6. Huh, huiman jännittävä ja pelottava tilanne teillä siellä. Jännitän ja toivon minäkin täällä puolestanne. Voi tuota kissaa : )

    t. Piu, ensimmäisiä kertoja tänne eksynyt

    VastaaPoista
  7. Täällä myös toivotaan hartaasti että kaikki menee hyvin ja että pieni pysyy edelleen matkassa mukana!!!

    VastaaPoista