Hissukseen

Terveisiä aurinkoisesta Pietarista! Matka muutti hiukan muotoaan näiden yllätysuutisten myötä, kun shampanja jäi pulloonsa ja mäti kalaan, mutta ihana ja rentouttava reissu kaiken kaikkiaan.

Mahdollisesta masuasukista ei ole uutisia. Menopäivänä kärsin kamalasta päänsärystä joka kaatoi sänkyyn jo ennen yhdeksää. En usko, että se on ainakaan hyvä merkki mutta elättelen toivoa, että se olisi johtunut sama päivänä alkaneesta Estradot-, ja Kortison-, ja Luge -kuurista. 

Oireita on edelleen, joskin edellä mainitsemani hevoskuurit ovat niitä jonkin verran hillinneet. Pystyn mm.jopa kävelemään portaat pitelemättä rinnoistani kiinni.

Toisaalta koska olen täysin neuroottinen sekin tietty pelottaa. Jospa se meinaa, että kesken on mennyt vaikkei olekaan tullut ulos!?

Kyllä Teistä moni on tässä veneessä istunut ja tietää mistä puhun.

Taustaa vielä senverran, että lääkäri epäili hedelmöittymisen tapahtuneen juuri ennenkuin aloitin e-pillerit eikä se siksi näkynyt silloin r-testissä. Epäili jopa, että osittain saattaa olla e-pillereiden ansiota, että raskaus pääsi alkamaan koska e-pillerit sisältävät tarvittavia hormoneja raskauden ylläpitämiseen.

Luultavasti isoin vaikutus on kuitenkin ollut Klexanella. Nyt sitten vain odotellaan. Perjantaina selviää onko siellä oikeasti joku, vai pelkkä pussi. Ja jos vaihteohto a, ollaanko siellä vielä hengissä.

Pelottaa helvetisti. Mitä sitä valehtelemaan.

Oho

"Rintani ovat olleet aivan järisyttävän kipeät viime kuukaudet. Samallatavalla kuin raskauksieni aikana."


Makaan tuolissa haarat levälläni ja höpötön jotain Makkoselle. Lause jää kesken kun lääkäri keskeyttää ja toteaa. "Sä olet raskaana".
"Täh?!" Sanon.
"Ai mitä?" Sanoo Makkonen joka jatkoi juttuaan eikä tainnut ihan kuulla..
"Kyllä, täällä on kaunis ruskuaispussi. Viikoiltaan varmaan jotain 5+.."


Verikoe vahvisti diagnoosin, ja perjantaina (13 päivä.. jaiks) on seuraava ultra jossa selviää mitä siellä kohdussa sitten oikeastaan on jos mitään..
Jänniä nämä nykypäivän e-pillerit? ;)

Myydään rinnat

Tämä on ollut yllättävän hankalaa. Jopa hankalampaa, kuin yksikään "oikea" hoito joissa olen itseäni piikitellyt. Klexane piikit ovat järkyttäviä! Koko alavatsani on täynnä mustelmia ja reikiä enkä meinaa enää löytää tilaa uusille pistoksille. Jostain syystä itse piikki on hurjasti paksumpi, kuin hormonipiikit ovat olleet.

Rintani ovat olleet aivan järisyttävän kipeät viime kuukaudet. Samallatavalla kuin raskauksieni aikana. Kävellessäni portaita joudun tukemaan niitä käsilläni! Muuten kipu on ihan järkyttävä. Myöskään nukkuminen ei näiden lollojen (kuppikoko tällähetkellä F) kanssa meinaa onnistua sillä herään joka kerta kun käännän kylkeä mikäli rinta osuu patjaan (tai peittoon, tai yökkäriin, tai...)

Miten e-pillerit voivat aiheuttaa tällaista?

Aloitin synarekla sumutteen perjantaina ja kuten arvata saattaa tilanne ei todellakaan helpottunut. Sumutehan kiihdyttää hormonituotantoa ennen sen hillitsemistä joten oireet ja turvotus vain pahenivat.

Huomenna lääkäriin ja ultraan. Pitäkää peukkuja, että kaikki on sillä mallilla notta eikun siirtoon vaan!

Odottelua ja lääkehuuruja

Aloitin tänään e-pillerit. Mikä on hiukkasen hämmentävää, mutta ilmeisesti tarkoituksena on saada oma hormonitoiminta pakettiin ja kokonaan pois päiväjärjestyksestä. Sikäli mikäli sellaista enää edes lainkaan on.

Lisäksi joudun pistämään joka päivä Klexane pistoksen, estääkseni veritulpat. Pistoshoito jatkuu koko mahdollisen raskauden ajan. 15 päivän päästä aloitan nenäsumutteen, ja seuraava kontrolli on toukokuun alussa.

Katsotaan ja ihmetellään, miten sekaisin tälläkertaa mennään.

Rakkaus on rikkaille

Ainakin tällainen Äidinrakkaus jota meikäläinen tavoittelee.
Karkeasti laskettuna, kun tää homma on ohi ollaan pistetty palttiarallaa 10 000€ menemään. Ja se on ainoastaan tähän viimeisimpään yritykseen.

Jos laskisin yhteen jokaisen lääkärikäynnin, ultran, lääkkeen, hoidon, postimerkin ja bensalitran jotka lapsettomuuteen on viimeisen 8v aikana uponnut joutuisin varmaan oksentamaan. Siis en laske. Mutta arvata osaan minäkin :(

Pahoittelen negatiivisia aaltojani. Koiperhonen vaan lensi tänään tyhjästä lompakosta ja aiheutti tämänkertaisen tuskan. Jos tämä yritys nyt onnistuu, se on varmasti joka ikisen pennosen arvoinen kertaa sata. Pelottaa vain hemmetisti kun historiadata ei kauhiasti kannusta.

Sitten itse asiaan; Vuoto alkoi lopulta, ja seuraava kierto varmistetaan e-pillereillä. Jos luovuttajan kanssa käy tuuri (eli soluja tulee), siirtoon päästään toivottavasti Toukokuun lopussa. Peukut ja varpaat pystyssä ja ristissä.
Lähinnä siitä että soluja tulee, aikataululla ei ole mitään väliä. Voisin mennä siirtoon vaikka Jouluaattona keskellä yötä jos se siitä on kiinni.

Missä missä se Väinö on?

Voitte hengittää, Väinö ei ole kateissa. Vuoto on.
Edellinen alkoi 10.2, nyt ei (tietenkään) ota alkaakseen ja koko Toukokuun hoito on vaarassa.
Tissit on kipeät, naama kukkii, raskaustesti näytti negaa, mutta tippaakaan punaista ei heru eikä lirise.

Lääkärireissu edessä 17pv jos ei siihen mennessä ala veri virrata. Brutaalia, mutta sais nyt perkele alkaa ettei mene taas kiville tämäkin vene.

Puhelu

Tänään tuli puhelu. Meille on löytynyt luovuttaja ja hoidot tapahtuvat näillänäkymin Toukokuussa.
Jännittää. Mitä jos kaikki menee taas päin persettä?
Kestänkö minä?
Kestääkö Makkonen?

Laihis on yhtä perhanaa sekin. Olen kaksi viikkoa kituuttanut 1210 kalorin voimalla, ja lihonnut 600g.
Sen siitä saa kun käy kesken dieetin juhlimassa synttäreitä. Voi turhautuneisuus ja ärripurrius.

Koska tämä koko homma on mennyt tähän pisteeseen, että kaikki aiheeseen (lapsettomuus, hoidot, hormonit..) liittyvä on saanut negatiivisen sävyn? Valoa ja toivoa on tosi vaikea kaivaa esiin.