perjantai 19. helmikuuta 2010

Irti päästämisen tuska

Itsesääli, tuo houkutteleva monttu jonne olisi niin helppo vajota, mutta josta ylösräpiköiminen on aina monen viikon prosessi.

I never ever cried when I was feeling down
I've always been scared of the sound
Jesus don't love me, no one ever carried my load
I'm too young to feel this old
KOL - Cold Desert
Nippailee, menkkaoireet painavat päälle ja jalkoja särkee. Lisäksi rintojen aristus on alkanut hiipua mikä ei todellakaan enteile haluttua lopputulosta. Ja kuitenkin sitä tyhmä pieni ihminen jaksaa toivoa. Vaikka haluaisin vain luovuttaa, korkata viinipullon ja sytyttää tupakan. Antaa itselleni armoa. Mutta ei, minä jatkan kiinnipitämistä viimeiseen asti. Testipäivä on sitten 3.3 mikäli vuoto ei nyt ala.

Helmi: Alkaa helpottamaan onneksi, mutta fyysiset oireet jotka piikittelyn lopettaminen aiheutti tuli yllätyksenä. Palelua, hikoilua, väsymystä jne. Vaikka ymmärtäähän sen jos kroppa saa 300íu hormoneja ja sitten seis kun seinään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti